Arjen hevosmiestaidot

Arjen hevosmiestaidot, ne ystävälliset, johdonmukaiset ja luottamusta sinussa ja hevosessa herättävät päivittäiset toimet, on nopeasti katoavaa kansanperinnettä jotka haluan osaltani nostaa esille ja säilyttää. 
Jokaisen meistä olisi hyvä miettiä, miten meidän hevoset käyttäytyvät meidän kanssa arjessa ja miten minä itse käyttäydyn hevoseni kanssa arjessa. Onko arki mukavasti ja helposti soljuvaa yhteisymmärrystä vai jatkuvaa taistelua ja tappelua ja pakottamista ja jopa pelokasta?

Tässä hieman omia kokemuksia:
Meille muutti 2008 keväällä vuotias varsa, eikä minulla itselläni ollut silloin mitään kokemusta hevosen kouluttamisesta. Meillä asui jo peruskoulutettu suomenhevonen, jonka kanssa enimmäkseen maastoilin. Tämä varsa on haflingerin ja piensuokin risteytys, ja todella herkkä mutta silti hyvin utelias ja rohkea luonteeltaan, Dante nimeltään. Aikaa kului, hevosta ei juurikaan käsitelty sen suuremmin omien kiireidemme takia ja koska en oikein tiennyt miten, missä ja koska, ongelmia syntyi. Hevonen kasvoi, tuli uhmaikää. Perusasiat (jalkojen nostelu ja vuolu, harjaaminen, taluttaminen jne) sujui, mutta en tiennyt miten edetä. 

Kukaan ei tiedäkään, miten paljon olen käynyt eri koulutussuuntauksien kursseja, meillä on käynyt kouluttajia kotona, hevonen on viety jopa kodin ulkopuolelle kuukaudeksi pois, joka oli suurin virhe minkä olisin voinut tehdä. Ei sen takia että koulutuspaikassa olisi ollut jotain vikaa, vaan sen takia, että jälkeen päin tajusin, kuinka suuren stressin aiheutin hevoselleni ja kotiin jäävälle laumalle toimimalla näin. Ja samassa rytäkässä erinäisistä syistä minuun iski pelko tätä nuorta hevostamme kohtaan. 
Mutta, kantapään kautta, niinhän nämä menee. Ja nyt mentiin siis ihan pohjamutia myöten. Olen sitä mieltä nykyään, että hevoselle paras ympäristö oppia on kotona oman ihmisen kanssa. Kun se osaa perusasiat, sitä voidaan lähteä pikkuhiljaa viemään muuallekin ja pyytää muitakin ihmisiä käsittelemään sitä. 
Koko tämän ajan olen tuntenut Häikiön Pian, jolla on yritys nimeltä Foksila Revonlahdella, Oulussa. Piasta on vuosien saatossa tullut hyvä ystäväni. Hän on neuvonut ja opastanut ja tukenut minua puhelimitse ja yrittänyt kannustaa minua tekemään hevoseni kanssa itse asioita. 
Mutta mitä asioita? Kun on pelko, ei oikein ole kivaa tehdä mitään ja kaikki on väkinäistä ja jotenkin tuntui etten osaa aloittaa mistään vaikka sain esimerkkejäkin. 

Aloitin todella pienistä asioista. Kentällä taluttamista, pysähdys, etuosan väistö, takaosan väistö, peruutus, yhden ohjan pysäytys jne. Ja kaikki maasta käsin. Joka ikinen päivä. Hevonen osasi jo valmiiksi nämä asiat koska sille oli ne vuosien saatossa opetettu, mutta joka päiväinen toisto teki itselleni tosi hyvää. Nopeasti oltiin jo tilanteessa jossa uskalsin nousta taas hevoseni selkään. Hevosella oli aina LG:suitset päässä ja satula selässä. Jonkin ajan kuluttua satulakin jäi välillä pois, eli luottamusta syntyi koko ajan enemmän ja enemmän. Ohjeita näihin harjoituksiin löytyy esim Tuire Kaimion Hevosen Kanssa-kirjasta. 

Kun vihdoin omaan päähän loksahti se, että se käytäntö ei ole hifistelyä esim ympyrätyöskentelyssä oman lantion ollessa tietyssä kulmassa tai tanssia hevosen kanssa jollain ihmeellisellä taianomaisella tavalla minkä vain joku guru osaa, vaan jalkojen nostelua, harjaamista niin että heppa seisoo siinä paikassa missä haluan sen seisovan naru maassa eikä haahuile muita juttuja, lähtee pyynnöstä liikkeelle ja pysähtyy pyynnöstä, väistää pyydettäessä etupäätä ja takapäätä, peruuttaa, käsittelyä molemmin puolin tasavertaisesti. Hevonen lähetetään esim pihatosta/karsinasta ulos tai sisään, ja se sama pyyntö toistuu kun pyydät hevosta ympyrälle ja joskus tulevaisuudessa esim traileriin. Ensin ympyrällä käyntiä, sitten ravia ja lopuksi laukkaa. Maasta käsin. Ja sitten pikkuhiljaa satulaa selkään, samat pyynnöt ja ihminenkin sinne selkään ja taas samat pyynnöt. Ja kaiken aikaa hevosen ja ihmisen keskinäinen suhde vahvistuu ja luottamus puolin ja toisin kasvaa. Niin arkisia asioita, että ihan tylsistyttää kun nykypäivänä kaiken pitäisi olla niin sielukasta.
Muistaa aloittaa tekemisen siellä tutussa ja turvallisessa paikassa kun hevonen on RENTO ja pitää hevosen aina rentona ja missä itse olet rentona. Ei pakota hevosta eikä aiheuta sille stressiä. 30 sekuntia riittää aluksi!! Aivan, ei tarvita sen enempää aikaa. Ja kun on oma hevonen, voit tehdä sen kanssa yhden päivän aikana monta lyhyttä asiaa alkuun. Pilkotaan asiat mahdollisimman pieniin osiin, myös meille ihmisille.
Pikkuhiljaa kun homma sujuu esim pihatossa, voi asiat pyytää esim tarhassa. Sitten kentällä, sitten kentän ulkopuolella, pihatiellä jne.
Hevosten kanssa puuhastelu on saanut ihan uuden ja niin ihanan merkityksen kaiken sen pähkäilyn ja miettimisen ja epävarmuuden jälkeen. Kyllä, minäkin voin osata kouluttaa oman hevoseni, ja vielä paljon paremmin kun vuosia sitä työkseen tehnyt. Koska minä tunnen oman hevoseni kaikista parhaiten ja se tuntee minut. Meidän keskinen luottamus on kunnossa ja muuta me ei tarvita. Sitten kun aletaan enemmän ratsastamaan on hyvä jos joku osaavampi käy katsomassa ja auttamassa. Ja tietysti kaikki riippuu siitä mitä haluat hevosesi kanssa tulevaisuudessa tehdä.
Jos haluat maastoilla, viettää laatuaikaa hevosesi kanssa luonnossa, kiipeillä kallioilla, kiemurrella metsäpolkuja, et varmastikaan kovin paljon ulkopuolista apua tarvitse. Jos haluat lisätä siihen viikottaisia jumppatuokioita myös kentällä, siitäkin selviää aika pitkälle itse. Jos taas haluat alkaa esim keskittymään johonkin tiettyyn lajiin, on hyvä, jos osaavampi valmentaja käy katsomassa perään välillä että hevosta treenataan oikein. Tätä voisi verrata esim kouluratsastus ja balettitunti. Ei varmaan ole hyvä alkaa harrastaa balettia yksinään, jos tekee liikkeet väärin. Voi tulla kipeäksi. Eli tarkkuutta vaativissa urheilulajeissa kannattaa käyttää ohjaajaa.
 
Tässä nyt kaikille samojen asioiden kanssa painiville pieni kuvasarja siitä, mistä voit aloittaa jo aikuisenkin hevosen kanssa kun haluat että hevosestasi tulee hyväkäytöksinen hevoskansalainen jota vieraidenkin ihmisten on mukava ja turvallinen käsitellä ja ylläpitää näitä asioita päivittäisillä rutiineilla. Hevoset rakastaa rutiineja ja se luo niihin turvallisuuden tunnetta. Näin toimimalla voit loppujen lopuksi mennä hevosesi kanssa vieraisiinkin paikkoihin tukeutumatta ketjuriimuihin tai muihin pakotevälineisiin, koska teidän välinen luottamus on kunnossa, ette tarvitse pakotteita. Pyynnöt ovat yksinkertaisia. Tässä kuvasarjassa käytetään sekä negatiivista että positiivista vahvistetta, niin kun varmasti aika monesti ihmiset jo luontaisestikin käyttää. Positiivinen vahviste on rapsutus, negatiivinen on paineen poisto esim riimun paine pois kun hevonen laskee päänsä. 

Jos tämä kuvasarja olisi ollut edessäni silloin aikoinaan, oltaisiin me vältytty paljolta huolelta ja harmilta. Näin yksinkertaisilla asioilla pystyt luomaan hyvää suhdetta hevoseesi. 

Haluan kiittää Piaa ja Jiriä, kahta ihmistä jotka on jaksaneet minua kannustaa kivisellä mutta niin opettavaisella taipaleella Danten kanssa =) 
Olenkin sanonut, että hevoset tulevat ihmisen elämään syystä. Simo opetti meille kavioista, Dante on opettanut meille hevosen koulutuksesta ja herkkyydestä ja koko lauma taas hevosen lajityypillisestä elämästä. 
Hevoset on meidän parhaita opettajia!

Joka ilta kun emä syö karsinassa ruokiaan, Larry hoidetaan käytävällä. Se osaa jo seistä maahan sidottuna aika hienosti.

Ja harjaus jatkuu...

Eipä lähdetä omille teilleen... Pia pyytää Larryn ystävällisesti ja päättäväisesti takaisin samoille jalansijoille. Kun paine riimusta loppuu, on se merkki varsalle että siinä on hyvä. Muuta palkintoa ei tarvita ja varsa oppii seisomaan rauhassa paikoillaan.

Tekee niin hyvää... varsoja kutittaa aina!

Sitten astuu kuvaan vuolijamies. Pia toki vuolun ammattilaisena vuolee itse omien hevostensa kaviot, nyt oli hyvä hetki treenata myös vieraan ihmisen kanssa jalkojen nostoa ja kavioiden puhdistusta. Jiri antaa Larryn ensin haistaa kaviokoukkua ja tätä ennen Larry oli haistellut myös Jirin läpikotaisin.

Sitten pyydetään laskemaan päätä... taas sama juttu, kun varsa myötää millinkin päällään, riimun paine loppuu ja varsa oppii nopeasti että paine tarkoittaa pään pyytämistä alas. Hevonen rauhoittuu kun sen pää laskee. Ja Pian kaikki hevoset on opetettu laskemaan pää ennen kun riimu/suitset laitetaan päähän tai riimu/suitset otetaan pois

Ja sitten pyydetään jalka ylös kauniisti, Pia rapsuttaa kun jalka nousee, ei silloin kun vielä pyyntö on pääällä. Rapsutus lakkaa kun jalka laskee alas. Ihan mallioppilas tämä Larry! Huomaa kuinka sitä on käsitelty paljon

Taas vähän paussia... ja mukavaa rapsuttelua.

Takajalat... vähän meni etusten asento haparoksi mutta hienosti pikkuinen piti jalkaa ylhäällä

Sitten kun hoitohetki on ohi, lähetetään varsa karsinaan emän luo. Tämä on hyvä taito oppia pienestä pitäen, koska sama pyyntö toimii esim traileriin lähetettäessä. Kun perusteet opetetaan kunnolla ja rauhassa, ei tulevaisuudessakaan tule ongelmia. Hevosen koulutus vaatii vain toistoja, toistoja ja toistoja ja johdonmukaisuutta, rauhallisuutta ja taas toistoja.

Askel kerrallaan kothi mammaa... Pia ohjaa kädellä suuntaa.

Melkein perillä..

Sitten kun heppa on karsinassa, pyydetään sitä kääntymään ihmiseen päin.

Riimun avaus...

Pään myötääminen alas...

Ja vasta kun pää on alhaalla, riimu otetaan pois.

Hoitohetki ohi ja Larry pääsi iltapalalle. Siinä illan ainoa namipalkinto.