Kavion 4 vuodenaikaa

Hevosen kaviot tulee suojata aina, jos omistajan vaatimukset ylittää hevosen kavion sen hetkisen kunnon!

Axelin vej ennen vuolua

Kun hevoselta poistetaan rautakengät, omistajat alkavat aktiivisesti seuraamaan kavioiden elämää ja se on aina todella positiivinen asia. Huomataan pienetkin muutokset, seinämän lohkeamat ja liuskottumat, säteen kuorimiset ja hiushalkeamat.


ENSISIJAISEN TÄRKEÄÄ ON RAKENTEEN MUKAINEN VUOLU! 
Jos hevonen arkoo, ihan ensimmäisenä tulee tarkistaa, onko hevosen kaviot vuoltu rakenteen mukaisesti. Vuolutyylejä on yhtä monta kun tekijöitäkin, joten suosittelemme lämpimästi opiskelemaan kavioiden rakennetta ja biomekaniikkaa sen verran, että ymmärtää, minkälaisen vuolun oma hevonen tarvitsee.

Yksi asia mikä monelle tulee yllätyksenä, on vuodenaikojen vaihtelut ja miten ne vaikuttavat hevosen kykyyn liikkua paljain kavioin. Bootseja tarvitaan vuodenaikojen vaihteluiden aikaan enemmän kun muuten, koska hevoselle tulee antaa aikaa tottua siihen, että maaperästä tulee kuivaa ja kovaa (kesähelteet), koppuraa ja liukasta (talvella), märkää ja pehmeää (keväällä ja syksyllä).

Perussääntönä on, että jos hevonen ei pysty liikkumaan sillä alustalla minne sen viemme tai pyydämme suoritusta, hevoselle tulee pukea bootsit jalkaan. Oli kyse sitten maastolenkistä, ratsastuksesta kentällä tai tarhaamisesta, ja oli hevonen sitten ollut kengättä kuukauden tai 10 vuotta. 

Kesä

Kuvateksti

Kesällä suurin osa hevosista viettää suurimman osan ajastaan laitumella. Laitumen pohja on pehmeä ja hevoset syövät tuoretta ruohoa vapaasti. Laitumella arkomista esiintyy harvoin. Kavio kasvaa nopeasti laidunaikana (= paljon ravinteita ja aineenvaihdunta kiihtyy jatkuvasta liikkeestä, pehmeä pohja ei kuluta kavioita). Kun omistaja hakee hevosensa laitumelta ratsastukseen, jotkut hevoset saattavat arkoa kentällä ja suurin osa arkoo soratiellä. Siellä missä arkomista tapahtuu, tarjotaan hevoselle suojaa bootseista.
Jos kesä on hyvin kuiva, myös kavion sarveinen on kuiva ja kova, kaviot kuluvat hitaasti ja silloin hevoset pärjäävät paremmin ilman suojaa myös liikutuksessa. Tämä on kuitenkin hyvin yksilöllistä.
Jos kesä on hyvin märkä, laidun on koko ajan kostea, tällöin sarveinen pehmenee ja se kuluu tehokkaasti kun hevosta liikutetaan hiekkatiellä tai soratiellä. Arkomista voi esiintyä. Mutta esim pellot ja kangasmaastot on hyviä paikkoja, alusta on pehmeä ja joustava.
Laidunaikana on omat ongelmat. Jotkut hevoset eivät kestä sitä, että ne päästetään aikaisin keväällä laitumelle, jonka on annettu kasvaa niin että ruokaa on reilusti. Hevosen ei tarvitse juurikaan liikkua, kun laidun on rehevä ja hevoselle kelpaavia lajikkeita ihan joka paikassa. Keväällä ja kesän alussa laitumet on voimakkaimmillaan, ja vaikka hevosia kuinka totutetaan etukäteen vihreän syömiseen, vuosi toisensa jälkeen tulee enemmän ja enemmän yhteydenottoja kaviokuumehevosten omistajilta. Liian voimakkaan laidunruohon syöminen aiheuttaa ylipainoa ja arkomista, tulehdusta kehoon ja sitä kautta myös kavioihin. Usein tähän samaan aikaan tehty vuolu voi laukaista arkomisen, ja omistaja syyttää siitä vuolua, kun ongelma on nimenomaan laitumessa ja sitä kautta hevosen suolistossa.
Jos laitumelta korjaisi ensin heinän talteen, ja vasta sen jälkeen päästäisi hevoset laiduntamaan, olisi ruoho jo paljon hevoselle sopivampaa, eli laitumelle vasta juhannuksen jälkeen.
Niukalla runsaslajisella luonnonlaitumella tai metsälaitumella, jonne hevoselle tarjoillaan läpi kesän lisäheinää, on monelle hevoselle paljon terveellisempi vaihtoehto.

Syksy

Kuvateksti

Syksy on aikaa jolloin sataa paljon ja maa on pitkiä aikoja märkä. Kun hevoset lähtevät tarhaoloista esimerkiksi hiekkateille lenkille, kaviot kuluu märkää hiekkaa vasten ja varsinkin kun sarveinen on pehmennyt pinnastaan märässä maassa, kuluminen on tehokasta. Mutta koska maa on pehmeää joka paikassa, jotkut hevoset pärjäävät hyvin ilman bootseja. Aina täytyy kuitenkin ottaa huomioon alusta millä liikutaan ja kuunnella hevosta, pärjääkö se ilman suojaa, kulkeeko rennosti pitkää askelta kaikissa askellajeissa, vai tuleeko sen kulkemisesta vähän hitaampaa ja lyhytaskelisempaa. Tarvittaessa kaviot suojataan bootseilla.
Jos hevosen tarhaolot on koko ajan märät ja mutaiset, ja jos hevonen on vuokratallilla, kannattaa kysyä saisiko hevonen välillä tarhata myös ratsastuskentällä, jossa yleisesti on kuivempaa. Jos hevonen asuu kotipihassa, elinympäristön muokkaaminen kuivemmaksi on helpompaa, ja tulee varmasti tutuksi kaikille hevosiaan kotona pitäville. Joka vuosi lisätään sora-alueita ja parannellaan paikkoja.


Talvi

Kuvateksti

Kun ensimmäiset pakkaset saapuvat, maa kovettuu ja mitä mutaisempi ja pienempi tarha, sen epätasaisemmaksi alusta menee ja hevosilla on tällöin vaikeuksia tottua yhtäkkiseen kovaan ja epätasaiseen alustaan, oli hevonen sitten kengättä tai kengässä. Rautakenkäkään ei suojaa anturaa, mutta bootsit suojaa. Kengällisen hevosen kavio toimii aivan samalla tavalla, kengällisen hevosen ääreisverenkierron heikkous kaviossa kuitenkin estää pahimmat tuntemukset eikä ihmiset huomaa näitä eroja, ellei sitten ole pientä epäpuhtautta liikkeessä tai haluttomuutta yms. Tätä ei kuitenkaan ymmärretä elinympäristön aiheuttamaksi.

Jos on ollut pitkään märkää ja pakkasen tultua tiet jäätyy, kovan tien pinnalla olevat kivenmurikat on epämukavia kelle tahansa.

Tämä on yleensä aikaa, kun omistajat säikähtävät kaikesta informaatiosta huolimatta, että nyt on kaviokuume tms. Hevoselle voi pukea bootsit jalkaan kun huomaa, että pakkanen jatkuu eikä sulasta ole enää tietoa. Ja ottaa bootseja pois aina osaksi päivää, että hevonen taas tottuu koppuraan. Tällaisia hevosia on kuitenkin harvassa ja yleensä juuri kengistään luopuneet hevoset tietysti arkovat enemmän.  

Jos olemme onnekkaita ja meillä on runsasluminen talvi, silloin suurin osa hevosista pärjää ilman lisäsuojaa lenkeilläkin. Tosin autotiet menevät monesti ikävän liukkaiksi rengasurien kohdalla, minkä takia meillä käytetään hokki- tai nastabootseja aina lenkeillä. Mutta tarhassa pohjat on taas pehmeät ja mukavat.


Kevät

Kuvateksti

Kun lumet alkavat sulaa, maa on taas koko ajan märkää. Välillä pakastuu ja välillä sulaa. Mutta talven aikana hevosille on päässyt kasvamaan vähän ylimääräistä anturaa, ja kun maa paljastuu, hevoset kuluttavat yleensä tämän ylimääräisen anturan pois hiekkaa vasten. Tämä ylimääräinen antura kuitenkin suojaa aika kivasti näitä sula/pakastus vaihteluita. Mutta jos arkomista esiintyy, silloin kannattaa tarpeen mukaan laittaa tossut jalkaan. Keväällä tulee olla hereillä myös vuolun suhteen, koska kaviot käyttäytyvät kevättalvella anturan/sarveisen kanssa yllättävälläkin tavalla.


Tehokkain suoja hevosen kaviolle on bootsit. Bootsien tarjoama suoja on 100 %:nen. Mikään muu suoja ei suojaa kavioita niin hyvin ja kokonaisvaltaisesti. Bootsit puetaan vain tarvittaessa, ja kaviohygieniasta huolehtiminen pääsee ihan uusille ulottuvuuksille, puhumattakaan siitä, että kaviot pysyvät ehjinä ja vahvoina ja hevosen jalat ehjinä, kun ei tarvitse varoa hokinpolkemia. On vain meistä ihmisistä kiinni, olemmeko valmiita pukemaan hevoselle bootseja. Jotkut tallinpitäjät kieltäytyvät syksyisin pakkasten saavuttua pukemaan hevosille bootseja tarhaan, mutta viereiselle hevoselle puetaan sitä viidettä loimea samaan hengenvetoon, sekä jalkasuojia ettei hevonen riko jalkojaan hokkikengissä. 


Monet kengättömien hevosten omistajat joutuvat alkutekijöissä vaihtamaan tallia, koska huomaavat, että perinteinen hevosenpito ei tue hevosen kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia. Onneksi Suomeenkin on tullut viime vuosina paljon talleja jotka pyrkivät parantamaan hevosten elinolosuhteita tiedon lisääntymisen myötä. 

 

Tässä joitain "ongelmia" joita halusin listata, koska vaikka kuinka yritämme asiakkaiden luona infota kaikesta, aina jää jotain kertomatta. Eli ei kannata panikoida, jos hevonen hetkellisesti arkoo. Aina kannttaa miettiä, mikä hevosen elämässä on muuttunut/ollut poikkeuksellista. Jo se, että hevonen joutuu olemaan ilman säänsuojaa pitkään kylmässä viimassa ja kastumaan, aiheuttaa hevosille herkästi lihasjäykkyyttä joka monesti luetaan arkomiseksi. Puhumattakaan jäätarhoista, joille paikan omistaja ei suostu tekemään mitään, ja hevoset seisovat lihaksistaan jäykkinä päiväkausia liikkumattomina tarhoissa.

Eli suojat tarhoihin ja pohjat kuntoon. Niistä on paljon iloa ja apua hevosille!

Kuvateksti