Kirjoitettu

Tunne

Hevonen vaistoaa tunnetilan hetkessä

Kun näet lapsesi tai puolisosi tai muun läheisen ihmisen kävelevän sinua vastaan, näet silmänräpäyksessä mikä tunne hänellä on. Toisen ei tarvitse edes sanoa mitään, kun jo kysyt mikä on, jos kaikki ei ole hyvin.

Hevoset aistivat meidän tunnetilat myös silmänräpäyksessä. Vaikka kuinka yrittäisimme peittää vallalla olevaa tunnetilaa, et voi hämätä hevosta.

Kuinka moni meistä vaistoaa oman hevosensa sen hetkisen tunnetilan?

Tunnetilan oppimisesta

Kun aikoinaan perheeseemme muutti ensimmäinen hevonen, olin aivan keltanokka hevosten kanssa, henkisellä tasolla. Olin siihen mennessä jo ratsastanut yli 20 vuotta enemmän tai vähemmän. Mutta ratsastaminen ei ole sama asia kun hevosen kanssa eläminen, hevosen kanssa keskusteleminen ja oleminen. Ratsastaminen ei saa olla hevosen kanssa se pää-asia, elämä eläinten kanssa ei saa olla suorittamista.

Hevoset on meille ennenkaikkea perheenjäseniä. Perheenjäsenkin voi kuitenkin jäädä etäiseksi jos et oikeasti vietä hänen kanssaan aikaa. Mitä enemmän aikaa vietätte yhdessä, mitä enemmän keskustelette asioista, mitä syvällisemmin keskustelette asioista, sen läheisempiä teistä tulee.

Hevosen kanssa suhteen rakentaminen toimii samalla tavalla.

Meidän perheessä on ollut eri ikäisiä hevosia, eri koulutustaustaisia ja tasoisia hevosia. Kun hevonen on nähnyt paljon maailmaa, sen kanssa on toimittu ja se on koulutettu johdonmukaisesti, se osaa toimia ihmisen kanssa luontaisesti monissa eri tilanteissa. Kuitenkin, kun perheeseen muuttaa hevonen eikä perheessä kukaan koskaan keskustele hevosen kanssa syventäviä keskusteluja, suorittaa vain päivästä toiseen, suhde jää pinnalliseksi. Päivittäiset rutiinit hoituu, mutta jos eteen tulee tilanne jossa hevonen on tottunut kysymään ihmiseltä miten pitäisi toimia, eikä ihminen huomaa kysymystä, se toimii itsenäisesti. Ihmisen ja hevosen välisten syvällisten keskustelujen kautta hevonen alkaa luottamaan ihmiseen kaikissa tilanteissa. Hevonen kysyy ihmiseltä ensin, miten sen tulee toimia. Ihminen  myös huomaa sen kysymyksen. Suhteen ollessa pinnallinen ihminen ei välttämättä huomaa kysymystä. Tämä sama pätee kaikkiin suhteisiin kaikkien eläinten kanssa.

Ihmisen vastuulle jää opetella hevosenkin lajityypillinen käyttäytyminen, ilmeet ja eleet, kehonkieli.

Pelko

Olen itse onnellinen että olen saanut elää myös nuorten hevosten kanssa. Ne on opettaneet minulle valtavasti. Olenkin monesti sanonut, että jos meidän kaikki hevoset olisivat olleet yhtä ”varmoja” kun meidän edesmennyt jyllantilainen, jonka kanssa sain mahdollisuuden tehdä paljon asioita, missä vain, milloin vain, en olisi koskaan oppinut pintaa syvemmältä hevosista. Olisin ollut onnellisen ymmärtämätön hevosen eleistä, ilmeistä ja kehonkielestä ja silti varmasti nauttinut hevosen kanssa elämisestä. Mutta jos jotain olisi mennyt pieleen, tilalle olisi tullut pelko tai varovaisuus tai jopa jonkin asian välttely.

Olen aikoinaan kirjoittanut pelosta kotisivuillemme. Julkaisen siitä päivitetyn version jossain vaiheessa.

Me kaikki tunnemme pelkoa. Kun ihmiselle tapahtuu jotain traumaattista, hänelle jää siitä muistijälki. Kun ihminen joutuu samantapaiseen tilanteeseen uudestaan, muistijälki aktivoituu ja pelko nousee pintaan. Joskus pelko voi olla niin voimakas, että vaikka mitään syytä siinä tilanteessa pelolle ei olisi, ihminen lamaantuu. Mitä enemmän vietetään aikaa hevosten kanssa, sen laimeampaa siitä tulee. Mitä enemmän positiivisia muistijälkiä saa hevosten kanssa olemisesta, sen enemmän pelko laimenee. Toistoja, toistoja, toistoja.

Työkalut

Olen lukenut tekstejä, katsonut videoita, lukenut mielipiteitä erilaisista hevosen koulutustavoista. On yllättävää, miten monia tapoja kritisoidaan syillä mitkä ei pidä ollenkaan paikkansa.

Tärkein asia hevosen koulutuksessa, tekee sen millä tavalla tahansa, on johdonmukaisuus ja se, että sinulla on selkeä kuva ja tavoite siitä, mitä haluat hevosesi oppivan ja tekevän. Iso kuva jonka pilkot pienempiin kuviin.

Mistä aloitan että etenen johdonmukaisesti eteenpäin ja pystyn kouluttamaan hevoseni sellaiseksi jonka kanssa voin turvallisesti kulkea missä vain?

Turvallisuus. Se on todellakin ehdottomasti numero 1. Ennen kun hevosesi on oikeasti turvallinen, sen täytyy tuntea olevansa sinun kanssasi turvassa eli luottaa sinuun. Pelkäävä ihminen EI luo turvaa hevoselle, eikä kenellekään muullekaan.

Nykyään on vallalla pehmeys ja positiivisuus. Ikävä lieveilmiö ainaisella positiivisuudella on se, että ihmiset on olevinaan pehmeitä, ja kuitenkin käyttäytyvät epäjohdonmukaisesti. Koska totuushan on se, että hevosen kanssa ei voi olla vain pehmeä ja positiivinen… hevonen on eläimenä sellainen, että se ottaa oman tilansa jos et pidä huolta siitä että se ei saa sitä tehdä. Sitten on ongelmat valmiina, huudetaan ja ”heilutaan sen narun kanssa”. Tästä on varmaan tullut sanonta narunpyörittäjä, kun ei osata enää olla johdonmukaisia. Mitä selkeämmät säännöt, sen helpompaa elämä on kaikille.

Sekä ihmiset että eläimet tarvitsevat rajoja ja rakkautta. Yksinkertaista. Vapaan kasvatuksen lapset ei välttämättä ole kokenut rajojen tuomaa rakkautta ja turvaa. Sama koskee eläimiin. Jos ainoa palkinto tulee siitä, kun teet oikein, et koskaan opi mikä on väärin ja mitä ei saa tehdä. Eli rajat ja rakkaus. On ihan ok näyttää hevoselle mitä ei saa tehdä, mutta se ei tarkoita että hevosta lyödään tai pahoinpidellään. Kukaan ei pysty toimimaan 500 kg eläimen kanssa pelkästään pehmeästi ja positiivisesti. Aina tarvitaan myös painetta. Mutta kaiken voi tehdä omalla positiivisella asenteella sekä ystävällisellä ja rauhallisella mielellä. Se on tärkeää ymmärtää. Luotsataan hevosta kun luotsattaisiin parasta ystävää uuden asian äärellä. Olemme siis luotseja! Emme johtajia.

Maastakäsin työskentely

Maastakäsin työskentelyä ei voi koskaan tehdä liikaa. Pyydetään hevosta väistämään etu- ja takapäällä, eteen ja taakse, nostamaan jalat ja pitämään ne ylhäällä, pitämällä huoli siitä että hevonen ei tule sinun tilaan pyytämättä ja paljon muuta. Ollaan kohteliaita hevoselle, hevonen on kohtelias meille. Kaikessa täytyy toimia johdonmukaisesti. Jos annat hevoselle herkkuja, ole johdonmukainen myös niiden kanssa ja opeta hevosesi olemaan kohtelias myös namin kanssa. Meillä käytetään herkkuja ja rapsutusta sekä positiivista tunnetta palkintona.

Hevoset ovat erilaisia ja omaavat erilaisia persoonallisuuksia. Ihan sama kun ihmiset. Yksi oppii yhdellä tavalla ja toinen toisella. En halua joutua maastossa tilanteeseen, jossa hevonen menee ”tiloihin” ja sen jälkeen minä menen samoihin ”tiloihin” ja sitten tulee ”ruumiita”. Haluan ennen kaikkea turvaa ja turvallisuutta. Kun olen hevoseni kanssa, ei ole sallittua että hevoseni riekkuu pakoreaktiossa ympäriinsä, vaan silloin kuunnellaan ja ollaan rauhassa, molemmin puolin. Niinkun sanottu, säikähtää saa, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, on tärkeää. Pitää osata rauhoittua.

Ihminen on taitava keksimään hevoselle lisävarusteita, joilla saa suuta kiinni, päätä alas jne, mutta todella harvassa on ne ihmiset, jotka oikeasti kulkevat hevostensa kanssa rentona, TURVASSA, luottavaisina ja hyvin vähin varustein ja oikeastaan ihan missä vain. Puhutaan jopa hevosroduista joiden kanssa ei voi mennä maneesia pidemmälle. Sitten on aina joukossa niitä harvoja ihmisiä, joilla on hevosia, kaiken rotuisia, jotka yhdessä puuhastelevat vaikka mitä ja vaikka missä. Kysehän on vain siitä, kuinka paljon olemme valmiita viettämään hevostemme kanssa aikaa ja tekemään asioita johdonmukaisesti, luomaan turvaa ja luottamusta.

Varusteet

Meillä käytetään hevosilla oikeastaan pelkästään naruriimuja jossa on pitkä riimunnaru. Maastakäsin työskentelyssä käytän niin kutsuttua porkkanakeppiä, jonka toisessa päässä on pitkä naru. Pitkä riimunnaru sen takia, että pystyn pyytämään sen avulla hevoselta asioita mitä lyhyellä riimunnarulla en pystyisi. Esim että hevonen pysyy kauempana, hevonen menee minun edellä jne. Tarpeen mukaan ja hevosen rohkeuden ja mielentilan mukaan. Hevonen saa myös tulla selän taakse piiloon jos hän kokee sen tarpeelliseksi. Nuori hevosemme tekee sitä koko ajan vähemmän ja vähemmän. Mutta jotenkin herttaista on se, että jos vastaan tulee asia mistä hän ei ole ihan varma, hän hakeutuu selkäni taakse piiloon. Ehkä yksi parhaista asioista jotka taas muistuttaa minua siitä, että olen oikeasti hevoselle sen turva.
Porkkanakeppi sen takia, että pystyn ohjaamaan sillä hevosta myös kauempaa ja antamaan esimerkiksi väistökäskyjä, tai neuvomaan nostamaan jalkaa tietyssä kohdassa tms. Keppi on käden jatke. Sillä ei koskaan lyödä, vaan sillä annetaan hevoselle merkkejä sinne mihin oma käsi ei ylety.

En koskaan tule laittamaan hevoselleni kuolainta suuhun saatika rautakenkää kavioihin. Tämä on asia mistä olen täysin varma ja tämä on täysin oma mielipiteeni. Kuolainta hevoseni ei tarvitse laittaa suuhun sen takia että minä kokisin elämäni turvallisemmaksi. Se on ikäänkuin ihmisen mielen lumelääkettä ja korvaa valitettavasti liian monesti perusteiden puutteen.

Satula on oltava sen takia, että varsinkin nuoren hevosen kehittymätön selkälihaksisto saisi paremmin jaettua minun painoni selässä. Tulevaisuudessa varmasti tulen ratsastamaan paljonkin ilman satulaa, koska meille kaikista parhaita lenkkejä hevosten kanssa on -riimu päähän ja maastoon, mennään välillä jalkaisin ja välillä selkään-tyylillä.

Täytyy sanoa, että nuoren hevosemme ja minun suhde on täysin uusissa ulottuvuuksissa. En olisi koskaan uskonut että voin saavuttaa tällaisen suhteen hevosen kanssa. Ja avainsanat on TURVA ja RAUHA. Ennen melkein juoksin metsään hevosen kanssa piiloon kuorma-autoja, traktoreita, puimureita, toisia hevosia jne. Nykyään en malta odottaa että tapaisimme lenkillä mahdollisimman paljon kaikkea outoa. Tai että tuulisi kovaa tai sataisi vaakatasossa. Ne hetket opettaa niin paljon meidän keskinäisestä suhteesta ja luo luottamusta meidän kahden välille. Hevonen saa säikähtää, nostaa päätään ja katsoa, sävähtää ja ottaa askeleita, mutta hevosen tulee myös kuunnella tarpeen vaatiessa ihmistä ja loppupelissä rauhoittua tilanteessa kun tilanteessa. Hevosen täytyy osata rentoutua ihmisen kanssa ja ihmisen pyynnöstä. Vasta silloin hevosen kanssa liikkuminen on turvallista.

Varusteet ei tuo turvaa. Vain henkinen yhteys ja luottamus tuovat turvaa. Enkä puhu mistään uskonnollisesta henkisestä yhteydestä, vaan siitä, että meidän täytyy toimia mielen ja kehon avulla kun se on ainoa kieli mitä meillä on. Pelkkä hengitys on todella voimakas työkalu! Kuinka moni harjoittelee näitä asioita hevostensa kanssa?

Jos hevonen on sinulle vain tapa päästä ratsastamaan, kannattaa oikeasti miettiä, onko se reilua hevoselle. Hevosen tulee saada nauttia elämästä ihan yhtä paljon kun ihmisenkin. Hevosen mielipidettä tulee kysyä ihan yhtä paljon kun ihmisenkin. Tehdään asioita hevosen hyväksi ja hevosen kanssa. Se on paras turva ihmiselle ja hevoselle

Yksi parhaista tavoista viettää hevosen kanssa aikaa ja syventää suhdetta näkyy seuraavalla videolla. Jiri antaa Reksulle akupiste/energiahierontaa. Reksun ilme puhukoon puolestaan. Jollain ihmisillä vain on taito hyppysissä.
Aksu on tosin sitä mieltä että hän myös haluaa huomiota!

Kirjoitettu

Matka positiiviseen yhdessäoloon

Mutkat matkassa on tie positiiviseen yhdessäoloon

Alkuperäinen teksti julkaistu Facebook-sivuillamme 7.9.2013

Hevosten valtakuntaansa tekemästä polusta tuli mieleeni, miten matka hevosten maailmassa on ollut itselleni yhtälailla mutkikas, sen kuitenkin edetessä kaiken aikaa. Ei mennä kohtisuoraa eteenpäin, vaan matkalta löytyy mielenkiinnon kohteita. Välillä kaarretaan oikealle ja välillä vasemmalle. Välillä voidaan mennä vähän edestakaisin, riippuen siitä, missä vaiheessa ja minkälaisessa elämäntilanteessa itse kulloinkin on. Mielenkiinnon kohteista poimitaan itselleen tarpeellisia tiedon ja taidon jyväsiä.

Jokaisella ihmisellä on aina jotain opittavaa, jokaisella ihmisellä myös jotain annettavaa. Kokenein konkarikin oppii koko ajan uusia asioista, jos haluaa kehittyä ihmisenä. Nöyränä pysyminen on taitolaji. Kokenein konkari voi ottaa hyvin opikseen täysin noviisiltakin. Oppi voi olla yhtä hyvin se, että näin en halua toimia, kun se, että tämä tuntuu hyvältä ja johdonmukaiselta. Kun luottaa itseensä ja omaan intuitioonsa tekemisissään hevosen kanssa, matka jatkuu enemmän mutkitellen, vähemmän edestakaisin sahaten.

Paras opettaja meille on hevonen itse. Hevonen ei sanele metodeja, vaan elää tässä hetkessä. Jokainen hevonen opettaa meitä eri asioissa. Jos olet valmis ottamaan opin vastaan hevoseltasi, syntyy kehitystä. Jos junnaat vanhoissa fraaseissa, poljet paikallasi, syntyykin kuoppa mutkittelevan ja eteenpäin soljuvan polun sijaan. Kuopasta on joskus hyvinkin vaikea kiivetä ylös.

Pikkuhiljaa edeten

Luota itseesi ja kuuntele hevostasi. Tämä voi tuntua myös fraasilta jonkun miettiessä miten hevosta tulisi kuunnella. Tässä esimerkki miten itse asian ymmärrän:
Talutat hevostasi pihatiellä/maastossa, hevonen jännittyy ja pysähtyy. Annat sen katsoa huolestuttavaa kohdetta ja tarpeen tullen jos huoli ei häviä eikä hevonen rentoudu, käytte katsomassa jännittävää asiaa lähempää. Jos olet ratsain, laskeudut tarvittaessa selästä hevosen viereen. Pysyt itse rauhallisena ja rentona ja viet hevosta lähemmäs huolen aiheuttavaa kohdetta vasta, kun se on täysin rento, askel kerrallaan ilman pakottamista. Muistat pysyä itse pelottavan kohteen ja hevosen välissä, tehden edelleen niitä mutkia lähetyttäess kohdetta. Suoraan kohdetta kohden ei kannata kävellä, se ei ole hevosen tapa lähestyä asioita. Aina mutkitellen. Joskus teidän täytyy mennä ensin vähän kauemmas saadaksesi hevosen ensin rennoksi, joskus vain seisoa, hengitellä ja katsella maisemia. Joskus tämä voi kestää kauan, mutta seuraavalla kerralla eri paikassa samanlaisen huolestuttavan asian kohtaaminen on jo paljon helpompaa.

Monesti unohdetaan tai ei välttämättä edes ymmärretä, että nämä tilanteet on niitä timantteja arjen harmaudessa, ihan parhaita luomaan suhdetta hevoseesi, joko negatiivisella tai positiivisella tavalla. Jos emme koskaan koe vastoinkäymisiä, emme koskaan opi myöskään mitään. Positiivisella asenteella ja johdonmukaisella käytöksellä tarjoat hevoselle vaihtoehdon ymmärtää asia ja rentoutua, muuttaa pelko uteliaisuudeksi ja teidän välinen luottamus kasvaa. Hevonen oppii, että sillä on mahdollisuus selvitä kanssasi hengissä, jos toimit jokainen kerta sen pelkorajan alapuolella ja johdonmukaisesti ilman kiirettä. Aina tällainen toimintatapa ei ole mahdollista, esim ison rekan vastaantuleminen. Silloinkin voi jalkautua rauhassa hevosen selästä jos vain huomaa rekan tarpeeksi ajoissa ja luoda hevoselle turvaa maasta käsin, jos selästä käsin se ei onnistu.

Ethän vie lastasikaan ison ”mörön” luo kädestä raahaamalla, vaan selität lapsellesi mikä se mörkö on, annat lapsen tarkkailla ”mörköä” vähän kauempaa ja todeta että ”mörkö” ei ole paha juttu. ”Mörkö” voi olla vaikka Joulupukki, mutta lapsellesi täysin outo ja pelottava partasuu. Mitä jos sinulla on hämähäkkipelko ja joku pakottaa sinut hämähäkin lähelle ja olet paniikissa, opitko tilanteesta muuta kun saamalla pahemman paniikkikohtauksen seuraavalla kerralla? Itselläni on vieläkin hämähäkkipelko, mutta murto-osa siitä mitä se oli silloin kun muutettiin maalle. Nykyään jo juttelen niille ja pidän siitä että ne pitää eitoivotut öttiäiset pois talosta.
Hevoselle huolestuttava kohde voi olla kuolemaa vastaava vaara, usein onkin. Kun esittelet tämän vaaran hevosellesi ajan kanssa rennossa mielentilassa ja hevosen pelkokynnyksen alapuolella, hevonen oppii, ettei se nyt niin vaarallinen ollutkaan eikä sitä tarvitse jännittää. Tämä on yhdessä tekemistä.

Aina löytyy vaihtoehto


Jos pakotat hevosesi huolestuttavan asian ohi jännittyneenä ja pelokkaana, luomalla siihen painetta narulla, raipalla, pohkeilla, se on pakottamista etkä opeta hevosellesi muuta, kun pelkäämään enemmän, huolestuttavan asian kohdalla tulee aina pakotetta ja kipua ja ahdistusta ja enemmän painetta. Et tarjoa hevoselle muuta vaihtoehtoa kun pelätä ja jännittyä ja tulevaisuudessa reaktiot outojen asioiden kohdalla voi kasvaa hyvinkin suuriksi ja vaarallisiksi, koska hevonen oppii muun muassa sen, että kanssasi ei ole turvallista liikkua ja pakoeläimenä sen täytyy purkaa pakoreaktio johonkin.

Hevonen voi tottua huolta aiheuttaviin asioihin jos se pakotetaan sen ohi monta kertaa, mutta se ei koskaan tule olemaan rento ohituksen aikana. Rento mielentila on asia, mikä ihmisen täytyy opetella erottamaan esimerkiksi opitusta avuttomuudesta, joka voi syntyä, kun hevonen pakotetaan asioihin pelkokynnyksen yläpuolella. Tästä lisää tietoa mm Tuire Kaimion Hevosen-kanssa kirjassa missä myös neuvotaan, miten siedätät hevosta turvallisesti ja rennossa mielentilassa erilaisiin asioihin. Maastossa voi kuitenkin aina tulla jotain yllättävää vastaan, ja silloin yhdessä eteneminen pakottamisen sijaan on kaikin puolin turvallisempi vaihtoehto.

Kohdellaan hevosiamme positiivisella asenteella, johdonmukaisesti, rauhallisesti ja rennossa mielentilassa. Kerrotaan selkeästi mitä halutaan ja odotetaan kärsivällisesti, unohdetaan omat kunnianhimot ja kiireet. Se on nopein tie yhteisymmärrykseen. Oma tunne siirtyy hevoseesi salamannopeasti, joten varmistu siitä, että olet itse rento ja rauhallinen aina hevosen kanssa.

Yhdessä eteenpäin mutkitellen ja nauttien.