Kaviopaise

Jatkuvat sateet on saaneet aikaan viime artikkelissa puhuttuja mutatarhoja. Kaviopaise on vaiva, mikä voi tulla mutatarhojen mukana. Lämpötilojen heitellessä plussalta pakkaselle, kuoppaiseksi tallotut mutatarhat jäätyvät ja muodostavat hevoselle mahdottoman alustan kulkea. Jos hevosella ei ole vaihtoehtoista alustaa, paiseet voivat olla yksi ongelma mikä tulee tällaisten olosuhteiden mukana.

Yhtenä päivänä hevosesi on täysin kunnossa, seuraavana päivänä täysin kolmijalkainen. Hevonen ei pysty varaamaan painoa jalalleen ollenkaan tai vain osittain. Mitä ihmettä on voinut tapahtua?! Jännevamma tai kaviokuume käy ensimmäisenä mielessä.


Poikkileikkaus kaviosta

Hevosen kavio muodostuu sarveiskaviosta, joka kätkee sisäänsä luita, niveliä, jänteitä, siteitä, pehmytkudosta, hermostoa ja verisuonistoa. Sarveiskavion (myös sarveissäde) pinta kerää itseensä kosteutta ja kun alusta on viikkokausia märkä, ei kavio pääse välillä kuivumaan ja pinta kovettumaan. Pinnan alla sarveinen on pehmeämpi ja joustavampi, näin kuuluukin olla. Jatkuva märässä oleminen ei ole kavioille hyväksi. 


Mikä kaviopaise on?

Kaviopaise on verikaviossa muodostuva paikallinen tulehdus. Kaviopaiseita voisi kuvailla samanlaiseksi kun ihmiselle ihon alle muodostuva finni. Finnin ollessa kehitysvaiheessa, se voi olla vain hieman arka tai todella kipeä ja jos sitä yrittää puristaa keskeneräisenä, tulee siitä entistä kipeämpi. Valkoisen pään ilmestyttyä finniin, se on valmis puristettavaksi, eikä enää kipeydy siinä vaiheessa. Aika lailla sama asia kaviopaiseen kanssa. Sarveiskavion ollessa paksu ja joustamattomampi kun iho, paine kaviopaiseen kohdassa kasvaa melkoiseksi ja aiheuttaa hevoselle kipua. Yleensä ajan kanssa paise löytää tiensä ulos joko ruununrajasta tai päkiäisistä, pehmeästä kudoksesta mistä sen on helpoin tulla ulos.

Oireet

Monesti paiseet hoituvat itsestään ja suhteellisen nopeasti. Kuitenkin joskus paiseen puhkeaminen voi pitkittyä ja hevonen on hyvin kipeä.

Paiseen tuntomerkkejä, jotka valitettavasti sopivat moneen muuhunkin vaivaan, eikä aina kaikki tuntomerkit ole mukana paiseiden kohdalla:

  • hevonen ontuu yhtä jalkaa yleensä voimakkaasti ja äkillisesti
  • hevonen ei varaa painoa sille kohdalle missä paise on tai jalalle ollenkaan
  • yleensä jalassa on voimakas kaviopulssi
  • kavio on yleensä lämmin paiseen alueelta
  • jalka voi olla voimakkaasti turvonnut

Kaviopaiseita voi syntyä monesta eri syystä, tässä muutamia;

  • kaviohalkeamat, jotka voi syntyä esimerkiksi vanhoista naulanrei’istä tai vääränlaisesta vuolusta
  • irtoseinämä
  • kaviokuume
  • kavioon on voinut tunkeutua vierasesine, esimerkiksi naula
  • trauma (hevonen on astunut kiveen, lyönyt kavion seinämän johonkin kovaan esineeseen, naulanpainama) jonka seurauksena tulee mustelma ja tästä kehittyy paise
  • vuolun tai kengityksen laiminlyönti
  • joskus myös hevoselle sopimaton ruokinta, liialliset matolääkkeet tai rokotukset voi ylläpitää paisekierrettä

Miten kaviopaisetta tulisi hoitaa?

Tilanteita ja syitä kaviopaiseeseen on monia. Suurin osa paiseista puhkeaa itsekseen niin, ettei omistaja ehdi huomata koko asiaa. Jossain vaiheessa vuolun ohessa huomataan kaviossa jälki vanhasta paiseesta. Joskus vaaditaan enemmän toimenpiteitä.
Omistajan on aina syytä puntaroida klinikalle viennin mahdollisuutta, koska joskus röntgenkuvien ottaminen on tarpeen. Aina kuitenkaan klinikalle ei pääse tai voi hevosta viedä. Tässä jotain ohjeita:

  • Jos kavioon on tunkeutunut vierasesine, se tulee poistaa viipymättä ja alue on puhdistettava. Vierasesineen poiston jälkeen kavio on pidettävä puhtaana ja kuivana. Betadinehaude/kääre bootsin sisällä auttaa desinfioimaan vahingoittuneen alueen.
  • Jos kaviossa ei ole vierasesinettä, mutta kaviossa on selkeästi lämpöä, tarkista onko valkoviivan alueella ole mustaa rantua. Muista, että valkoviiva ei pääty kantakulmaan, vaan jatkuu kulmatuen rakenteessa myös. Jos valkoviivan alueelta löytyy mustaa ainesta, voi se tarkoittaa sitä, että sarveisseinämän ja martoseinämän väliin on tunkeutunut likaa ja/tai hiekkaa ja sen mukana bakreereita. Jos likaa/hiekkaa on paljon, massan paine lisääntyessään pikkuhiljaa saa hevosen reagoimaan hyvinkin kivuliaasti. Kun seinämä avataan ja lika poistetaan, hevosen olo helpottuu. Riippuen siitä, kuinka paljon seinämää on jouduttu avaamaan, miten hevonen reagoi avaukseen, tulee kavio suojata bootsilla, kunnes terve sarveisseinämä on kasvanut alemmas ja paksummaksi ja hevonen pystyy liikkumaan ilman suojaa tarhaoloissa. Avattu alue pidetään puhtaana. Tämän avauksen voi kokenut vuolija tehdä tallilla. Joskus valkoviivan alueella on vain pieni musta viiru, josta purskahtaa mustaa nestettä sitä vuoltaessa. Tämä yleensä helpottaa hevosen oloa heti.
  • Jos kaviossa ei ole vierasesinettä eikä näkyviä mustia viiruja tms valkoviivassa, mutta kavio silti oireilee lämpöilemällä ja mahdollisesti jalan turvottelulla, (poissuljettu kaviokuume ja jännevamma), haudo kaviota lämpimässä Betadinehauteessa ja anna hevoselle kipulääkettä. Myös lämmin vesi ja omenaviinietikka käy. Vaihda haude kerran tai kaksi päivässä ja varmista että neste on lämmintä. Pue bootsi hauteen päälle ja anna hevosen liikkua normaalisti tarhassa niin paljon kun se haluaa. Tämä nopeuttaa kaviopaiseen kehittymistä ja paise puhkeaa itsekseen. Vilkas aineenvaihdunta parantaa paremmin kun paikallaan seisominen. Puhkeamiseen voi mennä päivästä muutamaan päivään. Kun paise on puhjennut, pidä alue puhtaana kunnes kaikki neste on valunut ulos ja paiseen alue on sulkeutunut.

Tarkkaile hevosesi vointia ja jos se kipulääkkeestä huolimatta menee huonommaksi, tai paise ei puhkea, kannattaa ottaa yhteyttä klinikalle.


Älä koskaan anna edes eläinlääkärin avata paisetta kotioloissa verikavioon asti. Jos paise avataan verikavioon saakka, se on tehtävä klinikalla steriilissä ympäristössä. Jäkihoitona hunajakääre toimii tehokkaana antibioottina. 


Yleensä paise puhkeaa ruununrajasta tai päkiäisestä. Tällöin sarveisseinämään ilmestyy jonkin ajan kuluttua poikkiviillon näköinen alue, joka kasvaa ylhäältä alas kavion normaalin kasvun yhteydessä. Viiltokohdan kasvaessa kohti sarveisseinämän kannatinpintaa, raspaa alue niin, ettei se kanna painoa ennen kun vahva seinämä kasvaa alas asti. Näin kavio ei pääse lohkeamaan.

Vanha paiseen kohta kasvamassa hyvää vauhtia alas sarveisseinämää.

Miten kaviopaiseita voi ennaltaehkäistä?

Tähän pätee oikeastaan sama sääntö kun kaikessa muussakin hevosen hyvinvoinnissa. Liikuntaa edistävät elinolosuhteet, kuivat pohjat alueilla missä hevoset viettävät suurimman osan ajastaan (vesipiste, ruokapaikat, pihaton edusta ja kulkuväylät näiden välillä), yksinkertainen ruokinta ja hevoselle sopiva kivennäinen, kavioiden suojaus bootseilla maastolenkeillä alustoilla, jossa on karkeaa soraa, vaikka hevonen ei siellä arkoisikaan.
Laadukas heinä ja kivennäinen riittää suurimmalle osalle hevosista oikein hyvin. Tarhojen päivittäinen puhdistus on ennaltaehkäisevää kavioiden hyvinvointia ja se vähentää merkittävästi madotuksien tarvetta. Jos hevosesi ei matkustele tallilta toiselle tai ole aktiivisessa kisakäytössä, harkitse tarkkaan minkä verran otat hevosellesi rokotuksia.

Kavioiden päivittäinen puhdistus kaviokoukulla ja teräsharjalla, viikottainen kevyt raspaus ja tarvittaessa vuolu. Näin kaviot pysyvät rakenteen mukaisina, sarveisseinämän alue kiinteänä ja ehjänä. Hoitaessasi kavioita säännöllisesti, pääset käsiksi myös ongelmiin paljon nopeammin. Monesti esimerkiksi mustat viirut valkoviivan alueella näkyy vasta raspauksen yhteydessä. Joskus tällainen viiru voikin alkaa vuotamaan mustaa eritettä vuolun yhteydessä. Tässä vaiheessa kannattaa aluetta vuolla hieman isommaksi, jotta neste pääsee hyvin valumaan ulos, pitää kavio puhtaana bootsin avulla niin kauan, että kaikki neste on valunut, alue kuivunut ja alkanut umpeutumaan.

Hevosella tulee olla mahdollisuus päivittäin viettää aikaa myös kuivalla alueella.  Hevoselle voi tarjota heinät heinäverkosta katoksen alle jossa on kuiva maa, tai tarjota pääsy pihattoon kuivikkeille seisomaan. Näin sarveinen kuivuu nopeasti saadessaan olla kuivassa elinympäristössä.

Pitkän märän jakson jälkeen ongelmia voi tulla myös ilmojen kylmetessä ja tarhanpohjien kovettuessa. Tällaisissa olosuhteissa suosittelemme tarvittaessa suojaamaan kaviot bootseilla ja geelipohjallisilla myös tarhaan, jotta sarveinen saa aikaa tottua kovaan pohjaan. Bootsit ja pohjalliset suojaavat kaviot 100 %:sesti ja ne on omistajan helppo pukea ja riisua tarvittaessa. Näin toimien myös kavion sarveisseinämä pysyy ehjänä ja kaviomekanismi hyvin toiminnassa.


 

 

Maaperät ja hevosten valtakunnat

 

Tervetuloa lukemaan Vainikan aitan blogia!

Ensimmäisen blogitekstini käsittelee päivän polttavaa aihetta, hevosten mutatarhat!

Aihe tuntuu kuumentavan tunteita, niinkun kaikki aiheet hevospiireissä, missä ihmiset tuntevat syyllisyyttä omasta tekemisestään tai tekemättä jättämisestään.

Olisiko kuitenkin aika nousta kaiken sen tunnetilan yläpuolelle ja ajatella asioita hevosten kannalta. Jokainen tekee parhaansa silloin, kun kehittää omaa tekemistään, eikä jankkaa vuodesta toiseen mantraa mutkunseonkallista, mutkunseonaikaavievää. Rahaa tuntuu joskus löytyvän kaikkeen muuhun paitsi siihen, mikä joka päivä hiertää omaa mieltä omassa pihassa. Hevosten mutatarhat.

 


Elinympäristöt vaikuttavat suuresti kavioiden ja koko hevosen hyvinvointiin. Elinympäristöjen kunnostus on siis myös ennaltaehkäisevää hevosen terveydenhoitoa.

Verkkainen jatkuva liike on elintärkeää hevosen hyvinvoinnille.

 


Hevosten kanssa eläminen

Hevosenpito on välillä kallista ja välillä aikaavievää. Hevosten muuttaessa omaan pihaan muuttaa kaiken. Huomaat viettäväsi päivät putsaten tarhoja, rakentaen aitoja ja suunnitellen toimivia ruokintasysteemejä. Ei puhettakaan siitä, että viettäisit päivät kiitäen uljaalla ratsullasi pitkin pellonpiennarta. Hevonen kun ei ole mopo minkä voi tyrkätä vajan nurkkaan odottamaan seuraavaa ”käyttöä”. Hevosen hyvinvoinnin tukemiseen on tehtävä kaikkensa ja vähän enemmän.

Jos haluat päästä helpolla, keskitä hevoshulluutesi ratsastamalla kaverin hevosilla tai ratsastuskoulussa. Ihmisiä, joilla on hevosia pihassa ja aikapula liikutuksen kanssa, on maailma pullollaan. ”Helppo” elämä ja hevoset omassa pihassa ei kuulu samaan lauseeseen. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että hevosenpito olisi kurjaa ja pelkkää raatamista hammasta purren. Ei todellakaan. Hevosten kanssa eläminen on parasta mitä hevoshullulle voi tapahtua! Se vain vaatii aikaa, kaikki perheen liikenevät rahat ja asennetta.

Kun hevoset alunperin otetaan omaan pihaan omaa harrastusta varten, hyvin pian huomaa, että päivittäiset hoitotoimenpiteet vie suurimman osan ajasta. Itse harrastukselle (ratsastus, ajo) jää vähemmän aikaa, varsinkin pimeänä vuodenaikana. Mutta voin kertoa vuosien kokemuksella, että mitä paremmin teet perustyön, sitä helpompaa ja nopeampaa päivittäinen, sekä hevosten että valtakunnan, hoitaminen ja huoltaminen on ja sitä enemmän jää aikaa hevosten kanssa puuhasteluun. Sitä rahaakin alkaa jäädä muihin juttuihin, kun perusteet on kerran rakennettu kunnolla.

Muista, että parhaat ilmat hevoselle on niitä ikävämpiä ilmoja monille ihmisille. Jos nautit helteestä, hevosesi ei todellakaan nauti. Jos vihaat pakkasta, pidä mielessä, että hevosesi rakastaa kuivia pakkaskelejä. Ehkä yksi keli, mistä kummatkaan ette pidä, on se ”reumaattistenpahinkeli” eli lämpötila nollan tienoilla ja vihmoo vettä/räntää vaakasuorana. Näin karkeasti sanottuna.

Hevosten kanssa eläminen on kuitenkin ulkoilmaelämää. Satsaaminen toimivaan vaatetukseen sään mukaan ja varustautuminen positiivisella asenteella auttaa pääsemään pitkälle!

Itse haaveilen positiivisesti kupolikatosta koko tilan ympärille, jonka alla voisin kontrolloida säätiloja.


Laki hevosten pidosta

6 §
Ulkotarha ja laidun

Hevosen ulkotarhan ja laitumen sekä eläinsuojasta ulkotarhaan ja laitumelle johtavien kulkuteiden on oltava hevoselle turvalliset.

Ulkotarhan ja laitumen on oltava riittävän tilava ottaen huomioon eläimen rotu, koko, ikä, sukupuoli sekä siellä pidettävien eläinten lukumäärä ja aktiivisuus. Maaston, kasvillisuuden ja maapohjan on oltava hevoselle sopivia. Ympäristön on oltava riittävän rauhallinen ja meluton.

Lauman sosiaalisessa arvoasteikossa alempana olevalla hevosella on oltava ulkotarhassa ja laitumella mahdollisuus väistää arvoasteikossa ylempänä olevan hevosen hyökkäyksiä.

Tarvittaessa ulkotarhassa ja laitumella on oltava hevoselle suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan.


Seuravassa vinkkejä mutatarhoista eroon pääsemiseksi:

Hevosten valtakunnan maaperät ja niiden kunnostaminen

Runsaiden vesisateiden piiskattua maatamme viime aikoina, moni hevonen joutuu elämään vaarallisissa (upottavat, liukkaat) elinympäristöissä. Suomeksi sanottuna mutatarhoissa.

Ongelmia muodostuu kun maaperä ja sen muodot on hevosenpidolle epäsopivia. Ollessasi niin onnekkaassa (tai mielenvikaisessa) tilanteessa, että olet vasta harkitsemassa tai hankkimassa hevospaikkaa, kiinnitä huomiota siihen, minkälainen maaperä tilalla on ja miten sitä pystyy muokkaamaan hevosille sopivaksi. Mitä läpäisevämpi maaperä jonkinlaisilla korkeuseroilla, sen parempi.

Hietamaa ja osittain loivat rinnetarhat on luksusta! Hietamaa imee sadevedet vauhdilla ja rinteet kuivuvat nopeasti. Valtakunnan ollessa vielä itään tai etelään päin, keväällä alueet sulaa lumesta ja jäästä ja kuivuu nopeasti.

Savimaa tasaisella tontilla on haastava. Siitäkin saa hevosille toimivan hyvällä suunnittelulla ja huolellisella työllä.

Tarhojen suunnitteluun ja toimivuuteen kannattaa siis panostaa.

HEVOSTEN TARHAT KAIPAAVAT PÄIVITTÄISTÄ HUOLTOA!

Miten siis edetä hevosten tarhojen kunnostuksessa?

  1. Suunnittele hevosten alue mahdollisuuksien mukaan mäkiseen maastoon ja ilmansuunnaltaan etelään, itään ja tai länteen. Pohjoispuolen alueet on kylmiä ja sulavat/kuivuvat keväällä hitaasti.
  2. Suunnittele tarhat niin, että hevoset joutuvat liikkumaan pihaton, ruuan ja veden välillä. Tärkeää on, ettet tee kulkureiteistä hevoselle liian hankalaa tai pelottavaa (esimerkiksi liian kaukana sijaitsevat pisteet toisistaan, pelottavien paikkojen ohittaminen matkalla pisteeltä toiselle). Tämä voi johtaa esimerkiksi juomattomuuteen tai stressiin lauman välillä, jos hevoset ei uskalla mennä syömään, juomaan tai lepäämään. Aina ei tarvitse olla hehtaarikaupalla tilaa saadakseen hevoset aktiivisiksi, vaan huolellisella suunnittelulla pieneenkin tilaan saa aktiivisen elinympäristön.
  3. TILOJEN TULEE OLLA MITOITETTU HEVOSMÄÄRÄÄN. Jokaisen hevosen tulee saada olla omissa oloissaan ja väistää laumatovereitaan tarpeen mukaan. Tarhoihin mahdollisia kujia suunnitellessa kannattaa huolehtia kujien riittävästä leveydestä. Kahden hevosen laumassa ei yleensä ongelmaa synny, mutta useamman hevosen laumassa hevosten täytyy päästä ohittamaan laumatoverit rauhassa. Seesteisessä laumassa missä kaikki tulee hyvin toimeen keskenään, riittää kapeampi kuja, mutta 10 metriä on aika hyvä alku. Arimman lauman jäsenen tulee saada ohittaa muut kujalla ilman stressiä mennessään syömään, juomaan ja nukkumaan. Seuraa siis laumasi käyttäytymistä! Mieluummin reilummin tilaa alkuun, kun että joudut hetken päästä muuttamaan aitalinjoja.
  4. Päällystetään vain ne alueet, mitä hevoset eniten käyttävät. Jokaista nurkkaa ei tarvitse päällystää.
    – Karsinatalleilla tarhojen päällystettävät kohteet on yleensä ne portinpielet, joissa hevoset polkee maata odottaen pääsyään iltaruualle (ei suinkaan sinne karsinaan). Hevosten ollessa tarpeeksi onnekkaita saadessaan elää aktiivisissa ulkotarhoissa myös karsinatalleilla, katettavia alueita tarhoissa on  ruoka- ja vesipaikka, sekä reitit näille paikoille.
    – Pihattotalleilla tarhoissa katetta vaativat paikat on yleensä ruokintapaikkojen ympärillä, vesiastian ympärillä, pihaton edusta, sekä reitit näille paikoille.
  5. Vaikka tilaa olisi kuinka paljon, mutta hevoset joutuvat käyttämään esimerkiksi vain yhtä ruokintapaikkaa, missä ne seisovat ja polkevat maata ahkerasti, mikään maaperä ei kestä kunnostamatta. Mitä enemmän hevosia, sen isompi alue pitää kattaa ja sen perusteellisemmin työ pitää tehdä.
  6. Ruokintapaikaksi kannattaa valita jokin tietty paikka, minne voi tarpeen mukaan myös jakaa heinää pieniin kasoihin esimerkiksi kaadettujen kuusien lomaan tai asentaa pienet heinäverkot roikkumaan muutamaan eri paikkaan. Tämä alue kannattaa kattaa kestäväksi. Riipuu maaperästä, miten perustukset tulee tehdä.
  7. Kaikista tärkeintä: seuraa laumaasi päivittäin ja katso, mitkä muutokset olisi heille hyviä ja mitkä taas turhia. Miten saisit heitä aktivoitua liikkumaan ja leikkimään, mikä taas passivoi laumaa. Näin säästät myös omaa urakkaasi, ettei tule tehtyä vääriä toimenpiteitä, mistä ei ole mitään hyötyä hevosille eikä loppujen lopuksi sinulle itsellesikään.

Maalajeista

  1. Sora ja hiekkamaat: Nämä maalajit ei vaadi juurikaan peruskunnostusta. Niiden vedenläpäisykyky on niin hyvä, että voit nauttia elämästä lauman kera vain suorittamalla normaalit huoltotoimenpiteet päivittäin. Harvinaista herkkua kuitenkin meidän maassa. Humuskerrosta kertyy kuitenkin kaikkiin maalajeihin, joten eniten käytetyt paikat kannattaa silti kunnostaa kankaan ja pintakerroksen avulla.
  2. Hieta ja hiesumaat: Näiden maalajien vedenläpäisykyky on huonompi kun edellisen, ne liejuuntuu märässä, ei kuitenkaan upottavaksi mudaksi asti. Ensin kaavitaan humuskerros pois (hyvää maavallimateriaalia). Seuraavaksi muotoillaan maan pinta vesien valumiseksi pois käytettävältä alueelta. Tämän jälkeen lisätään suodatinkangas maan päälle, kipataan noin 0-16 mm raekooltaan olevaa soraa päälle. 0 koko on hienoa hiekkaa ja 16 mm rae on  karkeaa soraa. Ei kannata laittaa suurempaa raekokoa, koska se ei enää kulkeudu talikon läpi ja lantojen päivittäinen puhdistaminen on vaikeaa.
  3. Savi: Savimaalla ensisijaisen tärkeää on pohjien pinnan muokkaaminen niin, että vedet valuvat pois katettavilta alueilta. Savimaalla kannattaa kaapia pintamaa pois (maavallimateriaalia), lisätä suodatinkangas, sen jälkeen karkeaa soraa noin 10 cm (ei yhtään 0 mm mukaan), taas kangas päälle ja päällimmäiseksi 0-16 mm soraa noin 10 cm.
  4. Turve: Haastava maalaji hevosenpitoon, joten kannattaa miettiä vakavasti, lähteekö edes yrittämään. Kannattaa ottaa selvää joltain rakennusalan ammattilaiselta, miten turvemaan saa toimivaksi hevosten alla.
  5. PÄIVITTÄISET HOITOTOIMENPITEET:
    Katetut alueet puhdistetaan päivittäin lannasta. Nyt se on helppoa ja mukavaa, koska myös ihmisen on mukava liikkua sulan maan aikaan kottikärryjen kanssa ja lumisena aikana ahkion kanssa puhdistamassa alueita. Syksyisin katetut alueet kannattaa haravoida mahdollisista puista tippuvista lehdistä. Maahan pudonneet heinät haravoidaan päivittäin. Pääsääntönä on, että kaikki maatuva aines puhdistetaan katetuilta alueilta, muuten katettu pinta on hetken päästä kuorrutettu humuskerroksella.

Lantalan paikka kannattaa suunnitella niin, että sinne on lyhyt matka kulkea.


Kiviaineksista saatavia katemateriaaleja

Sora on pyöreäreunaista luonnonkiveä soramontuilta, joka seulotaan tietyn raekoon omaavaksi. 0-16 mm sorassa on mukana hienoa hiekkaa (raekoko <0mm) aina 16 mm kiveen asti. Soraa saa myös seulottuna pelkästään tietyllä raekoolla. Hieno hiekka mukana sitoo karkeamman aineksen hyvin paikoilleen.

Murske on kalliosta murskattua kiveä, joka on yleensä teräväreunaista. Mursketta on myös saatavilla eri raekokoja. Kivituhka on murskeen sivutuote. Emme suosittele kivituhkaa kengättömien hevosten tarhaan. Kivituhka on märillä keleillä tehokkaasti kavioita kuluttava, ja terävät pienet kivet tarttuu herkästi kavioihin.


Hevosten kanssa eläminen on aikaavievää ja työlästäkin. Päivittäisten hoitotoimenpiteiden lomassa hevosia kuitenkin tulee seurattua aivan eri tavalla. Mitä enemmän seuraat laumaa niiden omassa valtakunnassa, sitä enemmän oppii hevosen käyttäytymisestä ja sen enemmän tulee ideoita tilojen suunnittelulle. Videolla pojat leikkimässä, kun huoltohenkilökunta siivoaa paikkoja.


Sateisella kelillä laumalle tarjoillaan heinät yöksi niin kutsutun mutteribaarin alle heinäverkkoihin.  Hevoset pysyvät kuivana katoksen alla syödessään. Hevosten ruokaillessa mutteribaarilla, myös lähellä oleva pihatto on ahkerassa käytössä. Kuivalla ilmalla lauma saa heinät yöksikin laitumelle ja silloin myös pihatto on vähemmällä käytöllä.


Metalliharava on ihan loistava työkalu! Sillä saa heinät ja lehdet tehokkaasti talteen.


Yksi parannettavista kohteista meidän hevosten valtakunnassa on mutteribaariin räystäskourut. Kaikki katolta valuva vesi kastelee katoksen reuna-alueet ja maa liejuuntuu. Onneksi alueesta ei tule kovin upottavaa. 
Jiri jumppasi sunnuntai-aamun kunniaksi vähän ensiapua pahimmalle alueelle, onneksi oltiin tilattu kesällä hiekkakasa pihalle. Jossain vaiheessa täytyy laittaa kangas väliin ja tehdä kunnostus perusteellisemmin. Räystäskourut auttaa kyllä oleellisesti asiaa.  

 


If it is important to you, you will find a way. If not, you´ll find an excuse.