Blogi

Tunne

Hevonen vaistoaa tunnetilan hetkessä

Kun näet lapsesi tai puolisosi tai muun läheisen ihmisen kävelevän sinua vastaan, näet silmänräpäyksessä mikä tunne hänellä on. Toisen ei tarvitse edes sanoa mitään, kun jo kysyt mikä on, jos kaikki ei ole hyvin.

Hevoset aistivat meidän tunnetilat myös silmänräpäyksessä. Vaikka kuinka yrittäisimme peittää vallalla olevaa tunnetilaa, et voi hämätä hevosta.

Kuinka moni meistä vaistoaa oman hevosensa sen hetkisen tunnetilan?

Tunnetilan oppimisesta

Kun aikoinaan perheeseemme muutti ensimmäinen hevonen, olin aivan keltanokka hevosten kanssa, henkisellä tasolla. Olin siihen mennessä jo ratsastanut yli 20 vuotta enemmän tai vähemmän. Mutta ratsastaminen ei ole sama asia kun hevosen kanssa eläminen, hevosen kanssa keskusteleminen ja oleminen. Ratsastaminen ei saa olla hevosen kanssa se pää-asia, elämä eläinten kanssa ei saa olla suorittamista.

Hevoset on meille ennenkaikkea perheenjäseniä. Perheenjäsenkin voi kuitenkin jäädä etäiseksi jos et oikeasti vietä hänen kanssaan aikaa. Mitä enemmän aikaa vietätte yhdessä, mitä enemmän keskustelette asioista, mitä syvällisemmin keskustelette asioista, sen läheisempiä teistä tulee.

Hevosen kanssa suhteen rakentaminen toimii samalla tavalla.

Meidän perheessä on ollut eri ikäisiä hevosia, eri koulutustaustaisia ja tasoisia hevosia. Kun hevonen on nähnyt paljon maailmaa, sen kanssa on toimittu ja se on koulutettu johdonmukaisesti, se osaa toimia ihmisen kanssa luontaisesti monissa eri tilanteissa. Kuitenkin, kun perheeseen muuttaa hevonen eikä perheessä kukaan koskaan keskustele hevosen kanssa syventäviä keskusteluja, suorittaa vain päivästä toiseen, suhde jää pinnalliseksi. Päivittäiset rutiinit hoituu, mutta jos eteen tulee tilanne jossa hevonen on tottunut kysymään ihmiseltä miten pitäisi toimia, eikä ihminen huomaa kysymystä, se toimii itsenäisesti. Ihmisen ja hevosen välisten syvällisten keskustelujen kautta hevonen alkaa luottamaan ihmiseen kaikissa tilanteissa. Hevonen kysyy ihmiseltä ensin, miten sen tulee toimia. Ihminen  myös huomaa sen kysymyksen. Suhteen ollessa pinnallinen ihminen ei välttämättä huomaa kysymystä. Tämä sama pätee kaikkiin suhteisiin kaikkien eläinten kanssa.

Ihmisen vastuulle jää opetella hevosenkin lajityypillinen käyttäytyminen, ilmeet ja eleet, kehonkieli.

Pelko

Olen itse onnellinen että olen saanut elää myös nuorten hevosten kanssa. Ne on opettaneet minulle valtavasti. Olenkin monesti sanonut, että jos meidän kaikki hevoset olisivat olleet yhtä ”varmoja” kun meidän edesmennyt jyllantilainen, jonka kanssa sain mahdollisuuden tehdä paljon asioita, missä vain, milloin vain, en olisi koskaan oppinut pintaa syvemmältä hevosista. Olisin ollut onnellisen ymmärtämätön hevosen eleistä, ilmeistä ja kehonkielestä ja silti varmasti nauttinut hevosen kanssa elämisestä. Mutta jos jotain olisi mennyt pieleen, tilalle olisi tullut pelko tai varovaisuus tai jopa jonkin asian välttely.

Olen aikoinaan kirjoittanut pelosta kotisivuillemme. Julkaisen siitä päivitetyn version jossain vaiheessa.

Me kaikki tunnemme pelkoa. Kun ihmiselle tapahtuu jotain traumaattista, hänelle jää siitä muistijälki. Kun ihminen joutuu samantapaiseen tilanteeseen uudestaan, muistijälki aktivoituu ja pelko nousee pintaan. Joskus pelko voi olla niin voimakas, että vaikka mitään syytä siinä tilanteessa pelolle ei olisi, ihminen lamaantuu. Mitä enemmän vietetään aikaa hevosten kanssa, sen laimeampaa siitä tulee. Mitä enemmän positiivisia muistijälkiä saa hevosten kanssa olemisesta, sen enemmän pelko laimenee. Toistoja, toistoja, toistoja.

Työkalut

Olen lukenut tekstejä, katsonut videoita, lukenut mielipiteitä erilaisista hevosen koulutustavoista. On yllättävää, miten monia tapoja kritisoidaan syillä mitkä ei pidä ollenkaan paikkansa.

Tärkein asia hevosen koulutuksessa, tekee sen millä tavalla tahansa, on johdonmukaisuus ja se, että sinulla on selkeä kuva ja tavoite siitä, mitä haluat hevosesi oppivan ja tekevän. Iso kuva jonka pilkot pienempiin kuviin.

Mistä aloitan että etenen johdonmukaisesti eteenpäin ja pystyn kouluttamaan hevoseni sellaiseksi jonka kanssa voin turvallisesti kulkea missä vain?

Turvallisuus. Se on todellakin ehdottomasti numero 1. Ennen kun hevosesi on oikeasti turvallinen, sen täytyy tuntea olevansa sinun kanssasi turvassa eli luottaa sinuun. Pelkäävä ihminen EI luo turvaa hevoselle, eikä kenellekään muullekaan.

Nykyään on vallalla pehmeys ja positiivisuus. Ikävä lieveilmiö ainaisella positiivisuudella on se, että ihmiset on olevinaan pehmeitä, ja kuitenkin käyttäytyvät epäjohdonmukaisesti. Koska totuushan on se, että hevosen kanssa ei voi olla vain pehmeä ja positiivinen… hevonen on eläimenä sellainen, että se ottaa oman tilansa jos et pidä huolta siitä että se ei saa sitä tehdä. Sitten on ongelmat valmiina, huudetaan ja ”heilutaan sen narun kanssa”. Tästä on varmaan tullut sanonta narunpyörittäjä, kun ei osata enää olla johdonmukaisia. Mitä selkeämmät säännöt, sen helpompaa elämä on kaikille.

Sekä ihmiset että eläimet tarvitsevat rajoja ja rakkautta. Yksinkertaista. Vapaan kasvatuksen lapset ei välttämättä ole kokenut rajojen tuomaa rakkautta ja turvaa. Sama koskee eläimiin. Jos ainoa palkinto tulee siitä, kun teet oikein, et koskaan opi mikä on väärin ja mitä ei saa tehdä. Eli rajat ja rakkaus. On ihan ok näyttää hevoselle mitä ei saa tehdä, mutta se ei tarkoita että hevosta lyödään tai pahoinpidellään. Kukaan ei pysty toimimaan 500 kg eläimen kanssa pelkästään pehmeästi ja positiivisesti. Aina tarvitaan myös painetta. Mutta kaiken voi tehdä omalla positiivisella asenteella sekä ystävällisellä ja rauhallisella mielellä. Se on tärkeää ymmärtää. Luotsataan hevosta kun luotsattaisiin parasta ystävää uuden asian äärellä. Olemme siis luotseja! Emme johtajia.

Maastakäsin työskentely

Maastakäsin työskentelyä ei voi koskaan tehdä liikaa. Pyydetään hevosta väistämään etu- ja takapäällä, eteen ja taakse, nostamaan jalat ja pitämään ne ylhäällä, pitämällä huoli siitä että hevonen ei tule sinun tilaan pyytämättä ja paljon muuta. Ollaan kohteliaita hevoselle, hevonen on kohtelias meille. Kaikessa täytyy toimia johdonmukaisesti. Jos annat hevoselle herkkuja, ole johdonmukainen myös niiden kanssa ja opeta hevosesi olemaan kohtelias myös namin kanssa. Meillä käytetään herkkuja ja rapsutusta sekä positiivista tunnetta palkintona.

Hevoset ovat erilaisia ja omaavat erilaisia persoonallisuuksia. Ihan sama kun ihmiset. Yksi oppii yhdellä tavalla ja toinen toisella. En halua joutua maastossa tilanteeseen, jossa hevonen menee ”tiloihin” ja sen jälkeen minä menen samoihin ”tiloihin” ja sitten tulee ”ruumiita”. Haluan ennen kaikkea turvaa ja turvallisuutta. Kun olen hevoseni kanssa, ei ole sallittua että hevoseni riekkuu pakoreaktiossa ympäriinsä, vaan silloin kuunnellaan ja ollaan rauhassa, molemmin puolin. Niinkun sanottu, säikähtää saa, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, on tärkeää. Pitää osata rauhoittua.

Ihminen on taitava keksimään hevoselle lisävarusteita, joilla saa suuta kiinni, päätä alas jne, mutta todella harvassa on ne ihmiset, jotka oikeasti kulkevat hevostensa kanssa rentona, TURVASSA, luottavaisina ja hyvin vähin varustein ja oikeastaan ihan missä vain. Puhutaan jopa hevosroduista joiden kanssa ei voi mennä maneesia pidemmälle. Sitten on aina joukossa niitä harvoja ihmisiä, joilla on hevosia, kaiken rotuisia, jotka yhdessä puuhastelevat vaikka mitä ja vaikka missä. Kysehän on vain siitä, kuinka paljon olemme valmiita viettämään hevostemme kanssa aikaa ja tekemään asioita johdonmukaisesti, luomaan turvaa ja luottamusta.

Varusteet

Meillä käytetään hevosilla oikeastaan pelkästään naruriimuja jossa on pitkä riimunnaru. Maastakäsin työskentelyssä käytän niin kutsuttua porkkanakeppiä, jonka toisessa päässä on pitkä naru. Pitkä riimunnaru sen takia, että pystyn pyytämään sen avulla hevoselta asioita mitä lyhyellä riimunnarulla en pystyisi. Esim että hevonen pysyy kauempana, hevonen menee minun edellä jne. Tarpeen mukaan ja hevosen rohkeuden ja mielentilan mukaan. Hevonen saa myös tulla selän taakse piiloon jos hän kokee sen tarpeelliseksi. Nuori hevosemme tekee sitä koko ajan vähemmän ja vähemmän. Mutta jotenkin herttaista on se, että jos vastaan tulee asia mistä hän ei ole ihan varma, hän hakeutuu selkäni taakse piiloon. Ehkä yksi parhaista asioista jotka taas muistuttaa minua siitä, että olen oikeasti hevoselle sen turva.
Porkkanakeppi sen takia, että pystyn ohjaamaan sillä hevosta myös kauempaa ja antamaan esimerkiksi väistökäskyjä, tai neuvomaan nostamaan jalkaa tietyssä kohdassa tms. Keppi on käden jatke. Sillä ei koskaan lyödä, vaan sillä annetaan hevoselle merkkejä sinne mihin oma käsi ei ylety.

En koskaan tule laittamaan hevoselleni kuolainta suuhun saatika rautakenkää kavioihin. Tämä on asia mistä olen täysin varma ja tämä on täysin oma mielipiteeni. Kuolainta hevoseni ei tarvitse laittaa suuhun sen takia että minä kokisin elämäni turvallisemmaksi. Se on ikäänkuin ihmisen mielen lumelääkettä ja korvaa valitettavasti liian monesti perusteiden puutteen.

Satula on oltava sen takia, että varsinkin nuoren hevosen kehittymätön selkälihaksisto saisi paremmin jaettua minun painoni selässä. Tulevaisuudessa varmasti tulen ratsastamaan paljonkin ilman satulaa, koska meille kaikista parhaita lenkkejä hevosten kanssa on -riimu päähän ja maastoon, mennään välillä jalkaisin ja välillä selkään-tyylillä.

Täytyy sanoa, että nuoren hevosemme ja minun suhde on täysin uusissa ulottuvuuksissa. En olisi koskaan uskonut että voin saavuttaa tällaisen suhteen hevosen kanssa. Ja avainsanat on TURVA ja RAUHA. Ennen melkein juoksin metsään hevosen kanssa piiloon kuorma-autoja, traktoreita, puimureita, toisia hevosia jne. Nykyään en malta odottaa että tapaisimme lenkillä mahdollisimman paljon kaikkea outoa. Tai että tuulisi kovaa tai sataisi vaakatasossa. Ne hetket opettaa niin paljon meidän keskinäisestä suhteesta ja luo luottamusta meidän kahden välille. Hevonen saa säikähtää, nostaa päätään ja katsoa, sävähtää ja ottaa askeleita, mutta hevosen tulee myös kuunnella tarpeen vaatiessa ihmistä ja loppupelissä rauhoittua tilanteessa kun tilanteessa. Hevosen täytyy osata rentoutua ihmisen kanssa ja ihmisen pyynnöstä. Vasta silloin hevosen kanssa liikkuminen on turvallista.

Varusteet ei tuo turvaa. Vain henkinen yhteys ja luottamus tuovat turvaa. Enkä puhu mistään uskonnollisesta henkisestä yhteydestä, vaan siitä, että meidän täytyy toimia mielen ja kehon avulla kun se on ainoa kieli mitä meillä on. Pelkkä hengitys on todella voimakas työkalu! Kuinka moni harjoittelee näitä asioita hevostensa kanssa?

Jos hevonen on sinulle vain tapa päästä ratsastamaan, kannattaa oikeasti miettiä, onko se reilua hevoselle. Hevosen tulee saada nauttia elämästä ihan yhtä paljon kun ihmisenkin. Hevosen mielipidettä tulee kysyä ihan yhtä paljon kun ihmisenkin. Tehdään asioita hevosen hyväksi ja hevosen kanssa. Se on paras turva ihmiselle ja hevoselle

Yksi parhaista tavoista viettää hevosen kanssa aikaa ja syventää suhdetta näkyy seuraavalla videolla. Jiri antaa Reksulle akupiste/energiahierontaa. Reksun ilme puhukoon puolestaan. Jollain ihmisillä vain on taito hyppysissä.
Aksu on tosin sitä mieltä että hän myös haluaa huomiota!

Matka positiiviseen yhdessäoloon

Mutkat matkassa on tie positiiviseen yhdessäoloon

Alkuperäinen teksti julkaistu Facebook-sivuillamme 7.9.2013

Hevosten valtakuntaansa tekemästä polusta tuli mieleeni, miten matka hevosten maailmassa on ollut itselleni yhtälailla mutkikas, sen kuitenkin edetessä kaiken aikaa. Ei mennä kohtisuoraa eteenpäin, vaan matkalta löytyy mielenkiinnon kohteita. Välillä kaarretaan oikealle ja välillä vasemmalle. Välillä voidaan mennä vähän edestakaisin, riippuen siitä, missä vaiheessa ja minkälaisessa elämäntilanteessa itse kulloinkin on. Mielenkiinnon kohteista poimitaan itselleen tarpeellisia tiedon ja taidon jyväsiä.

Jokaisella ihmisellä on aina jotain opittavaa, jokaisella ihmisellä myös jotain annettavaa. Kokenein konkarikin oppii koko ajan uusia asioista, jos haluaa kehittyä ihmisenä. Nöyränä pysyminen on taitolaji. Kokenein konkari voi ottaa hyvin opikseen täysin noviisiltakin. Oppi voi olla yhtä hyvin se, että näin en halua toimia, kun se, että tämä tuntuu hyvältä ja johdonmukaiselta. Kun luottaa itseensä ja omaan intuitioonsa tekemisissään hevosen kanssa, matka jatkuu enemmän mutkitellen, vähemmän edestakaisin sahaten.

Paras opettaja meille on hevonen itse. Hevonen ei sanele metodeja, vaan elää tässä hetkessä. Jokainen hevonen opettaa meitä eri asioissa. Jos olet valmis ottamaan opin vastaan hevoseltasi, syntyy kehitystä. Jos junnaat vanhoissa fraaseissa, poljet paikallasi, syntyykin kuoppa mutkittelevan ja eteenpäin soljuvan polun sijaan. Kuopasta on joskus hyvinkin vaikea kiivetä ylös.

Pikkuhiljaa edeten

Luota itseesi ja kuuntele hevostasi. Tämä voi tuntua myös fraasilta jonkun miettiessä miten hevosta tulisi kuunnella. Tässä esimerkki miten itse asian ymmärrän:
Talutat hevostasi pihatiellä/maastossa, hevonen jännittyy ja pysähtyy. Annat sen katsoa huolestuttavaa kohdetta ja tarpeen tullen jos huoli ei häviä eikä hevonen rentoudu, käytte katsomassa jännittävää asiaa lähempää. Jos olet ratsain, laskeudut tarvittaessa selästä hevosen viereen. Pysyt itse rauhallisena ja rentona ja viet hevosta lähemmäs huolen aiheuttavaa kohdetta vasta, kun se on täysin rento, askel kerrallaan ilman pakottamista. Muistat pysyä itse pelottavan kohteen ja hevosen välissä, tehden edelleen niitä mutkia lähetyttäess kohdetta. Suoraan kohdetta kohden ei kannata kävellä, se ei ole hevosen tapa lähestyä asioita. Aina mutkitellen. Joskus teidän täytyy mennä ensin vähän kauemmas saadaksesi hevosen ensin rennoksi, joskus vain seisoa, hengitellä ja katsella maisemia. Joskus tämä voi kestää kauan, mutta seuraavalla kerralla eri paikassa samanlaisen huolestuttavan asian kohtaaminen on jo paljon helpompaa.

Monesti unohdetaan tai ei välttämättä edes ymmärretä, että nämä tilanteet on niitä timantteja arjen harmaudessa, ihan parhaita luomaan suhdetta hevoseesi, joko negatiivisella tai positiivisella tavalla. Jos emme koskaan koe vastoinkäymisiä, emme koskaan opi myöskään mitään. Positiivisella asenteella ja johdonmukaisella käytöksellä tarjoat hevoselle vaihtoehdon ymmärtää asia ja rentoutua, muuttaa pelko uteliaisuudeksi ja teidän välinen luottamus kasvaa. Hevonen oppii, että sillä on mahdollisuus selvitä kanssasi hengissä, jos toimit jokainen kerta sen pelkorajan alapuolella ja johdonmukaisesti ilman kiirettä. Aina tällainen toimintatapa ei ole mahdollista, esim ison rekan vastaantuleminen. Silloinkin voi jalkautua rauhassa hevosen selästä jos vain huomaa rekan tarpeeksi ajoissa ja luoda hevoselle turvaa maasta käsin, jos selästä käsin se ei onnistu.

Ethän vie lastasikaan ison ”mörön” luo kädestä raahaamalla, vaan selität lapsellesi mikä se mörkö on, annat lapsen tarkkailla ”mörköä” vähän kauempaa ja todeta että ”mörkö” ei ole paha juttu. ”Mörkö” voi olla vaikka Joulupukki, mutta lapsellesi täysin outo ja pelottava partasuu. Mitä jos sinulla on hämähäkkipelko ja joku pakottaa sinut hämähäkin lähelle ja olet paniikissa, opitko tilanteesta muuta kun saamalla pahemman paniikkikohtauksen seuraavalla kerralla? Itselläni on vieläkin hämähäkkipelko, mutta murto-osa siitä mitä se oli silloin kun muutettiin maalle. Nykyään jo juttelen niille ja pidän siitä että ne pitää eitoivotut öttiäiset pois talosta.
Hevoselle huolestuttava kohde voi olla kuolemaa vastaava vaara, usein onkin. Kun esittelet tämän vaaran hevosellesi ajan kanssa rennossa mielentilassa ja hevosen pelkokynnyksen alapuolella, hevonen oppii, ettei se nyt niin vaarallinen ollutkaan eikä sitä tarvitse jännittää. Tämä on yhdessä tekemistä.

Aina löytyy vaihtoehto


Jos pakotat hevosesi huolestuttavan asian ohi jännittyneenä ja pelokkaana, luomalla siihen painetta narulla, raipalla, pohkeilla, se on pakottamista etkä opeta hevosellesi muuta, kun pelkäämään enemmän, huolestuttavan asian kohdalla tulee aina pakotetta ja kipua ja ahdistusta ja enemmän painetta. Et tarjoa hevoselle muuta vaihtoehtoa kun pelätä ja jännittyä ja tulevaisuudessa reaktiot outojen asioiden kohdalla voi kasvaa hyvinkin suuriksi ja vaarallisiksi, koska hevonen oppii muun muassa sen, että kanssasi ei ole turvallista liikkua ja pakoeläimenä sen täytyy purkaa pakoreaktio johonkin.

Hevonen voi tottua huolta aiheuttaviin asioihin jos se pakotetaan sen ohi monta kertaa, mutta se ei koskaan tule olemaan rento ohituksen aikana. Rento mielentila on asia, mikä ihmisen täytyy opetella erottamaan esimerkiksi opitusta avuttomuudesta, joka voi syntyä, kun hevonen pakotetaan asioihin pelkokynnyksen yläpuolella. Tästä lisää tietoa mm Tuire Kaimion Hevosen-kanssa kirjassa missä myös neuvotaan, miten siedätät hevosta turvallisesti ja rennossa mielentilassa erilaisiin asioihin. Maastossa voi kuitenkin aina tulla jotain yllättävää vastaan, ja silloin yhdessä eteneminen pakottamisen sijaan on kaikin puolin turvallisempi vaihtoehto.

Kohdellaan hevosiamme positiivisella asenteella, johdonmukaisesti, rauhallisesti ja rennossa mielentilassa. Kerrotaan selkeästi mitä halutaan ja odotetaan kärsivällisesti, unohdetaan omat kunnianhimot ja kiireet. Se on nopein tie yhteisymmärrykseen. Oma tunne siirtyy hevoseesi salamannopeasti, joten varmistu siitä, että olet itse rento ja rauhallinen aina hevosen kanssa.

Yhdessä eteenpäin mutkitellen ja nauttien.

Loimet

Pakkanen paukkuu ja loimet on ahkerassa käytössä, vai onko?

Hevosen talvikarva alkaa kehittymään heti keskikesän jälkeen kun valon määrä alkaa vähenemään. Pikkuhiljaa kesäkarva irtoaa ja tiiviimpää karvaa alkaa kasvamaan sen tilalle. Varsinkin paksukarvaisista poneista sen huomaa hyvin jo heinä-elokuussa, karva tiivistyy ja pitenee.

Talvikarva vuorostaa alkaa vaihtumaan kun päivä alkaa pitenemään heti joulun jälkeen. Valo saa siis aikaan karvan vaihtumisen. Näin keväällä jokainen hevosenomistaja on onnellinen kodin uudesta karvaisesta sisustuksesta.

Lähtökohtaisesti hevonen ei tarvitse loimea, jos se vaikuttaa tyytyväiseltä ja rennolta säällä kuin säällä. Omistajan tehtävänä ja vastuulla on tutustua hevosensa niin hyvin, että hän pystyy sanomaan onko hevosella kylmä tai kuuma tai muuten epämukava olo.

Loimea ei pueta hevoselle sen takia, että naapurikin pukee omalle hevoselleen tai että loimikuvastoissa ne näyttää kivalta!

Lämmönsäätely

Hevosen lämmönsäätelyjärjestelmä on nerokas. Kun hevonen syö heinää, hevosen suolisto lämmittää hevosta sisältäpäin. Hevonen on elävä lämpöpatteri! Kylmällä ilmalla hevosen karvankohottajalihakset nostavat hevosen karvan pystyyn ja tiivis talvikarva estää sisältäpäin tulevan lämmön karkaamisen tehokkaasti.

Loimet on toisaalta hyvä ja toisaalta huono juttu. Hyvä sen takia, että niiden avulla saadaan pidettyä hevoset tietyissä tilanteissa kuivana ja lämpimänä. Huono sen takia, että liiallisuuksiin mentäessä hevonen pahimmassa tapauksessa vähentää liikkumistaan jos se on pakattu monen loimen alle. Kenenkään ei ole mukava liikkua paksuissa talvivaatteissa, varsinkaan jos on kuuma.

Loimien tulee olla kevyitä, ettei ne litistä hevosen karvaa ja näin estä karvan toimintaa. Yksi kevyt toppaloimi riittää mainiosti antamaan lisälämpöä ohutkarvaiselle hevoselle vapaan heinän lisäksi.

Muista, että kevätaurinko paahtaa taas todella lämpimästi, joten loimet pois päiväksi!

Joidenkin hevosten karva on todella onneton. Karva on ohutta höttöä joka vesisateella ei valuta vettä pois hevosen iholta saati lämmitä kovilla pakkasilla. Tällaisille hevosille tulee pukea loimi tarvittaessa ja loimen laatu riippuu vallitsevasta säästä. Kun hevoset on omassa pihassa, on helppo säätilojen mukaan pukea ja riisua loimea.

Meidän laumassa on yksi hevonen, jota joudutaan loimittamaan ahkerammin kun muita. Revor on lauman vahtikoira, joka viettää paljon aikaa ulkona öisin kun muu porukka on pihatossa. Satoi tai paistoi. Syksyllä kun ilmat alkaa viilenemään lähelle 0 astetta, puetaan tälle kaverille kevyt vuorellinen sadeloimi yöksi. Kun lämpötila laskee pakkasen puolelle ja pysyttelee noin -10 pakkasasteen paremmalla puolella, hän saa olla ilman loimea ja on tyytyväinen oloonsa. Kylmemmillä keleillä hänelle puetaan kevyt toppaloimi yöksi, koska pakkanen yleensä kiristyy yötä vasten. Päivisin varsinkin kevätauringon lämmittäessä todella tehokkaasti, loimi otetaan heti aamusta pois.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Muita laumanjäseniä loimitetaan vain 0 kelin sateissa, jos sateet kestävät monta päivää eikä karva pääse välillä kuivumaan. Paksukarvaiset kylmäveriset pärjäävät hienosti vapaalla heinäruokinnalla kovissakin paukkupakkasissa.

Vapaa heinä verkoista ja myös ripoteltuna pitkin hevosten elinaluetta pitää hevoset lämpimänä paukkupakkasillakin.

Lämmintä vettä tulee tarjota hevosille säännöllisesti päivän aikana. Kevätauringon paahtaessa veden kulutuksen määrä lisääntyy reilusti, joten kannattaa olla tarkkana, että kaikki saa juoda riittävästi.

Loimet päälle kelien mukaan, jotka voi vaihtua päivän aikana useasti

Ilmastonmuutoksen myötä monet ovat saaneet huomata, että rankkasateet ja nopeasti vaihtuvat säätilat on yleistyneet. Pihatto-oloissa on jokaiselle hevoselle taattava suoja sateelta ja paahteelta. Suojan on oltava niin suuri, että jokainen laumanjäsen voi mennä pihattoon tuntematta liiallista painetta laumatovereistaan. Suojan käyttäminen vähentää loimittamisen tarvetta tuntuvasti. Eri asia on sitten se, jos joku ei oikeasti tunne tarvetta mennä suojaan. Kaikilla hevosilla ei vieläkään ole valitettavasti vapaata pääsyä suojaan epämiellyttävillä keleillä.

Videolla lauma syö hetki sitten koko valtakunnan alueelle jaettuja heiniä. Heinäreitti menee oikeanpuoleisen laidunsaran alaosasta metsätarhan puolelle ja sieltä takaisin ylös perustarhan puolelle. Liikettä niveliin, vaikka videolla se on hyvinkin verkkaista. Nämä hetket on itse asiassa niitä parhaita: aurinko paistaa, linnut laulaa, hevoset on tyytyväisiä ja ihmiset siivoaa tarhoja…


Pakoreaktiota ja maastoratsastusta

Hevoselle pakoreaktion harjoittaminen on tärkeää sekä fyysisen että psyykkisen terveyden kannalta. Kun hevonen saa harjoittaa pakoreaktiota päivittäin, se pysyy myös mieleltään rauhallisempana.

Viime viikolla saatiin kokea säätiloja melkein laidasta laitaan. Ensin oli parinkympin pakkaset lumisessa maastossa, sen jälkeen saatiin lumimyrskyä melkein nollakelissä, jonka jälkeen tuli rankkasateet jotka pyyhkivät pois melkein kaiken lumen. Tämä vaihtelu tietysti aiheutti sen, että kaikki paikat oli jäätikköä.

Onneksi ollaan ihan tietoisesti pidetty pari laidunsarkaa kiinni talven ajan. Näin hevoset pääsevät aina hyvälle pohjalle kirmaamaan. Ja kyllä ne kirmaavatkin!

Päästettiin lauma koivikkoon ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Alue oli hyvin sulanut ja kyllä oli porukalla kivaa! Revor leijui taas häntä tötteröllä paikasta toiseen.

Videolla näkee kaksi eri mielentilaa hevosesta. Kun ollaan lauman kanssa ja harjoitetaan pakoreaktiota, leijutaan paikasta toiseen häntä tötteröllä korskuen. Kun ollaan ihmisen kanssa, energiat on alhaalla ja kuljetaan rauhassa ja luottavaisena pitkin maastopolkuja, kelistä huolimatta.

Lauman kesken hevoset kulkee paljain kavioin. Liukkaan paikan tullen vauhti hidastuu ja kun pohja on pitävä, vauhti kiihtyy. Kun hevonen saa elää ilman pysyvää suojaa jaloissaan, se on varmaliikkeisempi ja nujakoidessaan kavereiden kanssa pysyy paikat ehjänä.
Maastoreissuille puetaan nastabootsit jalkaan pitoa tuomaan.

Kaviopaise

Kaviopaiseen hoitoa

Jatkuvat sateet on saaneet aikaan viime artikkelissa puhuttuja mutatarhoja. Kaviopaise on vaiva, mikä voi tulla mutatarhojen mukana. Lämpötilojen heitellessä plussalta pakkaselle, kuoppaiseksi tallotut mutatarhat jäätyvät ja muodostavat hevoselle mahdottoman alustan kulkea. Jos hevosella ei ole vaihtoehtoista alustaa, paiseet voivat olla yksi ongelma mikä tulee tällaisten olosuhteiden mukana.

Yhtenä päivänä hevosesi on täysin kunnossa, seuraavana päivänä täysin kolmijalkainen. Hevonen ei pysty varaamaan painoa jalalleen ollenkaan tai vain osittain. Mitä ihmettä on voinut tapahtua?! Jännevamma tai kaviokuume käy ensimmäisenä mielessä.


Poikkileikkaus kaviosta

Hevosen kavio muodostuu sarveiskaviosta, joka kätkee sisäänsä luita, niveliä, jänteitä, siteitä, pehmytkudosta, hermostoa ja verisuonistoa. Sarveiskavion (myös sarveissäde) pinta kerää itseensä kosteutta ja kun alusta on viikkokausia märkä, ei kavio pääse välillä kuivumaan ja pinta kovettumaan. Pinnan alla sarveinen on pehmeämpi ja joustavampi, näin kuuluukin olla. Jatkuva märässä oleminen ei ole kavioille hyväksi. 


Mikä kaviopaise on?

Kaviopaise on verikaviossa muodostuva paikallinen tulehdus. Kaviopaiseita voisi kuvailla samanlaiseksi kun ihmiselle ihon alle muodostuva finni. Finnin ollessa kehitysvaiheessa, se voi olla vain hieman arka tai todella kipeä ja jos sitä yrittää puristaa keskeneräisenä, tulee siitä entistä kipeämpi. Valkoisen pään ilmestyttyä finniin, se on valmis puristettavaksi, eikä enää kipeydy siinä vaiheessa. Aika lailla sama asia kaviopaiseen kanssa. Sarveiskavion ollessa paksu ja joustamattomampi kun iho, paine kaviopaiseen kohdassa kasvaa melkoiseksi ja aiheuttaa hevoselle kipua. Yleensä ajan kanssa paise löytää tiensä ulos joko ruununrajasta tai päkiäisistä, pehmeästä kudoksesta mistä sen on helpoin tulla ulos.

Oireet

Monesti paiseet hoituvat itsestään ja suhteellisen nopeasti. Kuitenkin joskus paiseen puhkeaminen voi pitkittyä ja hevonen on hyvin kipeä.

Paiseen tuntomerkkejä, jotka valitettavasti sopivat moneen muuhunkin vaivaan, eikä aina kaikki tuntomerkit ole mukana paiseiden kohdalla:

  • hevonen ontuu yhtä jalkaa yleensä voimakkaasti ja äkillisesti
  • hevonen ei varaa painoa sille kohdalle missä paise on tai jalalle ollenkaan
  • yleensä jalassa on voimakas kaviopulssi
  • kavio on yleensä lämmin paiseen alueelta
  • jalka voi olla voimakkaasti turvonnut

Kaviopaiseita voi syntyä monesta eri syystä, tässä muutamia;

  • kaviohalkeamat, jotka voi syntyä esimerkiksi vanhoista naulanrei’istä tai vääränlaisesta vuolusta
  • irtoseinämä
  • kaviokuume
  • kavioon on voinut tunkeutua vierasesine, esimerkiksi naula
  • trauma (hevonen on astunut kiveen, lyönyt kavion seinämän johonkin kovaan esineeseen, naulanpainama) jonka seurauksena tulee mustelma ja tästä kehittyy paise
  • vuolun tai kengityksen laiminlyönti
  • joskus myös hevoselle sopimaton ruokinta, liialliset matolääkkeet tai rokotukset voi ylläpitää paisekierrettä

Miten kaviopaisetta tulisi hoitaa?

Tilanteita ja syitä kaviopaiseeseen on monia. Suurin osa paiseista puhkeaa itsekseen niin, ettei omistaja ehdi huomata koko asiaa. Jossain vaiheessa vuolun ohessa huomataan kaviossa jälki vanhasta paiseesta. Joskus vaaditaan enemmän toimenpiteitä.
Omistajan on aina syytä puntaroida klinikalle viennin mahdollisuutta, koska joskus röntgenkuvien ottaminen on tarpeen. Aina kuitenkaan klinikalle ei pääse tai voi hevosta viedä. Tässä jotain ohjeita:

  • Jos kavioon on tunkeutunut vierasesine, se tulee poistaa viipymättä ja alue on puhdistettava. Vierasesineen poiston jälkeen kavio on pidettävä puhtaana ja kuivana. Betadinehaude/kääre bootsin sisällä auttaa desinfioimaan vahingoittuneen alueen.
  • Jos kaviossa ei ole vierasesinettä, mutta kaviossa on selkeästi lämpöä, tarkista onko valkoviivan alueella ole mustaa rantua. Muista, että valkoviiva ei pääty kantakulmaan, vaan jatkuu kulmatuen rakenteessa myös. Jos valkoviivan alueelta löytyy mustaa ainesta, voi se tarkoittaa sitä, että sarveisseinämän ja martoseinämän väliin on tunkeutunut likaa ja/tai hiekkaa ja sen mukana bakreereita. Jos likaa/hiekkaa on paljon, massan paine lisääntyessään pikkuhiljaa saa hevosen reagoimaan hyvinkin kivuliaasti. Kun seinämä avataan ja lika poistetaan, hevosen olo helpottuu. Riippuen siitä, kuinka paljon seinämää on jouduttu avaamaan, miten hevonen reagoi avaukseen, tulee kavio suojata bootsilla, kunnes terve sarveisseinämä on kasvanut alemmas ja paksummaksi ja hevonen pystyy liikkumaan ilman suojaa tarhaoloissa. Avattu alue pidetään puhtaana. Tämän avauksen voi kokenut vuolija tehdä tallilla. Joskus valkoviivan alueella on vain pieni musta viiru, josta purskahtaa mustaa nestettä sitä vuoltaessa. Tämä yleensä helpottaa hevosen oloa heti.
  • Jos kaviossa ei ole vierasesinettä eikä näkyviä mustia viiruja tms valkoviivassa, mutta kavio silti oireilee lämpöilemällä ja mahdollisesti jalan turvottelulla, (poissuljettu kaviokuume ja jännevamma), haudo kaviota lämpimässä Betadinehauteessa ja anna hevoselle kipulääkettä. Myös lämmin vesi ja omenaviinietikka käy. Vaihda haude kerran tai kaksi päivässä ja varmista että neste on lämmintä. Pue bootsi hauteen päälle ja anna hevosen liikkua normaalisti tarhassa niin paljon kun se haluaa. Tämä nopeuttaa kaviopaiseen kehittymistä ja paise puhkeaa itsekseen. Vilkas aineenvaihdunta parantaa paremmin kun paikallaan seisominen. Puhkeamiseen voi mennä päivästä muutamaan päivään. Kun paise on puhjennut, pidä alue puhtaana kunnes kaikki neste on valunut ulos ja paiseen alue on sulkeutunut.

Tarkkaile hevosesi vointia ja jos se kipulääkkeestä huolimatta menee huonommaksi, tai paise ei puhkea, kannattaa ottaa yhteyttä klinikalle.


Älä koskaan anna edes eläinlääkärin avata paisetta kotioloissa verikavioon asti. Jos paise avataan verikavioon saakka, se on tehtävä klinikalla steriilissä ympäristössä. Jäkihoitona hunajakääre toimii tehokkaana antibioottina. 


Yleensä paise puhkeaa ruununrajasta tai päkiäisestä. Tällöin sarveisseinämään ilmestyy jonkin ajan kuluttua poikkiviillon näköinen alue, joka kasvaa ylhäältä alas kavion normaalin kasvun yhteydessä. Viiltokohdan kasvaessa kohti sarveisseinämän kannatinpintaa, raspaa alue niin, ettei se kanna painoa ennen kun vahva seinämä kasvaa alas asti. Näin kavio ei pääse lohkeamaan.

Vanha paiseen kohta kasvamassa hyvää vauhtia alas sarveisseinämää.

Miten kaviopaiseita voi ennaltaehkäistä?

Tähän pätee oikeastaan sama sääntö kun kaikessa muussakin hevosen hyvinvoinnissa. Liikuntaa edistävät elinolosuhteet, kuivat pohjat alueilla missä hevoset viettävät suurimman osan ajastaan (vesipiste, ruokapaikat, pihaton edusta ja kulkuväylät näiden välillä), yksinkertainen ruokinta ja hevoselle sopiva kivennäinen, kavioiden suojaus bootseilla maastolenkeillä alustoilla, jossa on karkeaa soraa, vaikka hevonen ei siellä arkoisikaan.
Laadukas heinä ja kivennäinen riittää suurimmalle osalle hevosista oikein hyvin. Tarhojen päivittäinen puhdistus on ennaltaehkäisevää kavioiden hyvinvointia ja se vähentää merkittävästi madotuksien tarvetta. Jos hevosesi ei matkustele tallilta toiselle tai ole aktiivisessa kisakäytössä, harkitse tarkkaan minkä verran otat hevosellesi rokotuksia.

Kavioiden päivittäinen puhdistus kaviokoukulla ja teräsharjalla, viikottainen kevyt raspaus ja tarvittaessa vuolu. Näin kaviot pysyvät rakenteen mukaisina, sarveisseinämän alue kiinteänä ja ehjänä. Hoitaessasi kavioita säännöllisesti, pääset käsiksi myös ongelmiin paljon nopeammin. Monesti esimerkiksi mustat viirut valkoviivan alueella näkyy vasta raspauksen yhteydessä. Joskus tällainen viiru voikin alkaa vuotamaan mustaa eritettä vuolun yhteydessä. Tässä vaiheessa kannattaa aluetta vuolla hieman isommaksi, jotta neste pääsee hyvin valumaan ulos, pitää kavio puhtaana bootsin avulla niin kauan, että kaikki neste on valunut, alue kuivunut ja alkanut umpeutumaan.

Hevosella tulee olla mahdollisuus päivittäin viettää aikaa myös kuivalla alueella.  Hevoselle voi tarjota heinät heinäverkosta katoksen alle jossa on kuiva maa, tai tarjota pääsy pihattoon kuivikkeille seisomaan. Näin sarveinen kuivuu nopeasti saadessaan olla kuivassa elinympäristössä.

Pitkän märän jakson jälkeen ongelmia voi tulla myös ilmojen kylmetessä ja tarhanpohjien kovettuessa. Tällaisissa olosuhteissa suosittelemme tarvittaessa suojaamaan kaviot bootseilla ja geelipohjallisilla myös tarhaan, jotta sarveinen saa aikaa tottua kovaan pohjaan. Bootsit ja pohjalliset suojaavat kaviot 100 %:sesti ja ne on omistajan helppo pukea ja riisua tarvittaessa. Näin toimien myös kavion sarveisseinämä pysyy ehjänä ja kaviomekanismi hyvin toiminnassa.