Posted on Jätä kommentti

Hellekesä

Ilmatieteenlaitoksen sivujen mukaan tähän päivään mennessä (9.8) hellepäiviä on ollut 57 joista 14 ensimmäistä jo toukokuussa. Viime päivät on olleet ihanan viileitä mutta tänään taas helleaalto valtasi maan. Näyttää kuitenkin siltä, että syksy tekee kovasti tuloaan, illat on selkeästi viileämpiä, myöhäisillat alkaa pimenemään ja säätiedotuksen mukaan helteet on vahvasti väistymässä.

Koko heinäkuu meni aika pitkälle hevosten tönöttäessä pihaton suojissa paarmoilta, mutta nyt meininki on jo ihan toinen.

On jollain tavalla ihanaa että kesä on ollut pitkä, vaikka ihan näin kuumaa ei olisi toivonut. Ollaan molemmat sen tyyppisiä ihmisiä, että elimistö ei toimi liian lämpimässä, joten pihahommat on jääneet tekemättä suurimmaksi osaksi. Saatiin kuitenkin hevosten valtakuntaa laajennettua ja paranneltua ensi talvea varten ja siitä tuli todella kiva ja toimiva.
Hevoset liikkuvat entistä enemmän ja pohjiin tuli tosi kivasti vaihtelua. Pojat käyttävät paljon penkereitä nousuihin ja laskuihin, tasaistakin paikkaa löytyy. On kiva katsoa miten ne valitsevat omat kulkureittinsä ja yllättävän monesti ojan yli hypätään vaikka pääsisi vaihtoehtoisesti myös tasaista tietä, jyrkästä penkereestä laskeudutaan vaikka muutaman metrin päässä on tasaisempaa. Selkeästi pojat nauttii!

Yksi iso plussa tässä tarharakennelmassa on, että siellä on todella kiva ratsastaa. En ole koskaan tykännyt ratsastaa tasaiselle kentällä ja väkerrellä sinne keinotekoisia esteitä. Imeisesti poden mielikuvituksen puutetta. Nyt saa jumpattua hevosta monipuolisesti ikäänkuin huomaamattaan ja aina joku laumakaveri lähtee jumppahetkeen mukaan. Kaviotkin kuluu kivasti samalla kun koko pihaton tie aidattiin hevosten käyttöön.

Sain ystäväni Minnan kylään ja hän saikin heti testata Aksun kanssa miltä maastoilu tuntuu lauman keskellä. Reksu oli pirteässä menossa mukana, Erkkikin tuli näyttämään miten piehtaroidessa vaihdetaan puolta:

 

Sittemmin Aksu on saanut kesäpoikalookin. En tiedä kumpi helpottui enemmän, minä jonka kädet ei jaksa selvitellä tuhottoman paksua karstaantuvaa harjaa, vai Axel, jonka kaula harjan alla oli tulikuuma ja iho harjamarrossa keräsi tuhottomasti rasvaa ja likaa. Ihminen jalostaa monesti eläimiin piirteitä mitkä ei pidemmän päälle ole eläimelle itselleen positiivinen asia. Harja olisi pitänyt leikata kauan aikaa sitten.

Joudun myös ohentamaan Axelin ylipaksua ja pitkää otsatukkaa. Parturoinnin jälkeen käytös muuttuu aina rauhallisemmaksi. Onhan se mukavaa saaliseläimelle nähdä ympärilleen.

Tässä vielä tarhakierros Axelin kyydissä:

 

 

Posted on Jätä kommentti

Hyönteishotellit

Hyönteishotellit ja myrkytön hevostila pitävät elintärkeät pölyttäjät hengissä

Kesä on saapunut vauhdilla. Linnut laulaa ja pölyttäjät pörrää. Vai laulaako ja pörrääkö sittenkään?

Meidän tilalla lintujen konsertti on voimakasta ja lajikirjo laaja. Näin on myös hyönteisten kanssa. En edes teeskentele tuntevani kun  muutaman lajinedustajan, mutta äänestä päätellen meidän pihan linnuilla, hyönteisillä ja kasveilla pyyhkii ihan mukavasti. Sellaisiakin sirkuttajia on asettunut tilalle joita ennen en ole edes kuullut. Istun puutarhassa kirjoittamassa tätä tekstiä ja pörinä sekä laulu ympärillä on huima.

Hyönteisten ja lintujen kadosta puhutaan koko ajan enemmän. Mitä kliinisemmäksi teemme oman elinympäristömme, sen vähemmän meillä on hyönteisiä ja sitä kautta myös lintuja. Pölyttäjiin kuuluu hyönteisten lisäksi myös esimerkiksi jotkut linnut ja lepakot. Pölyttäjien olemassaolo auttaa myös ihmistä, koska ilman pölyttäjiä meillä ei olisi saatavilla esimerkiksi marjoja, hedelmiä, monia vihanneksia, pähkinöitä, kaakaota saati kahvia. Jokainen meistä voi auttaa elintärkeitä pölyttäjiä. Jokaisen hevostallin vastuu olisi vaalia luonnon monimuotoisuutta monokulttuurin sijaan, ja antaa muillekin lajeille mahdollisuus selviytyä, ihmistä unohtamatta.

  • Jos leikkaamme nurmikon, se leikataan vasta myöhään illalla kun pölyttäjät on lähteneet pesiinsä. Nurmikko leikataan vain ns pakollisista paikoista. Vältetään valtavia lyhyeksi leikattuja nurmikenttiä.
  • Hevosten elinalueille on jätetty paikkoja jotka saa kasvaa ja rehottaa.
  • Laitumella ja myös tarhan puolella on isoja kivenlohkarekasoja, vanhoja kantoja, lahopuita ja risu/heinäkasoja, jotka toimivat loistavina 5 tähden hotelleina hyönteisille.
  • Laitumella kasvaa runsas pajumetsä, joka tarjoaa ruokaa mehiläisille ja kimalaisille joka kevät runsaasti. Toinen pajumetsä sijaitsee puutarhamme takana. Paju on aliarvostettu mutta pölyttäjille elintärkeä.
  • Pajuista on paljon iloa myös hevosille talvisaikaan.
  • Puutarhaan on istutettu kukkia silmälläpitäen pölyttäjien ja perhosten tarpeita.
  • Ympärillä olevassa luonnossa risukasat ja mättäät saavat olla sellaisenaan kun ovat.
  • Jos puu kaadetaan, kanto jätetään sitä tarvitseville.
  • Hyönteismyrkkyjä ei käytetä edes hevosiin, saati sitten puutarhaan tuholaismyrkkyjä. 
  • Hyönteisiä torjutaan hevosista luonnollisin keinoin ja sallimalla hevosille vapaa pääsy tilavaan, viileään ja hämärään pihattoon. Monet hyönteiskarkoitteet sisältävät pieneliöille haitallisia aineita.
  • Pihavaahteran ja kahden tammen sekä lukuisten koivujen lehdet haravoidaan syksyllä vain pihatien ja kulkuväylien päältä. Nurmikkoalueet saa lehtipeitteen, joka häviää seuraavana kesänä mystisesti nurmikon sisälle ahkerien pieneliöiden toimesta. Vaahteranlehdistä sanotaan usein että ne ei maadu, mutta kyllä ne maatuu kun maltetaan antaa vähän aikaa.
  • Osa vaahteranlehdistä on haravoitu jo vuosia isoon kasaan vaahteran ympärille verkon sisään. Kasan annetaan maatua siihen. Tämä lehtikasa on 10 tähden hyönteishotelli!
  • Lannat kerätään laitumelta harvakseltaan. Suurin osa lannoista on keruuvaiheessa jo viety ahkerien öttiäisten toimesta maan alle. Jos maata tehoviljellään ja myrkytetään, maan öttiäiskanta on köyhä eikä lannoille ole kysyntää.

Siinä muutamia vinkkejä lisäämään hyönteis- sekä lintukantaa ja luonnon monimuotoisuutta omalle pihalle ja hevosten valtakuntaan, sekä varmistamaan mm oman pihan hedelmä- ja marjasato.

Yksi suurimmista panoksista minkä jokainen voi vielä tehdä omasta puolestaan, on lisätä kasvisten määrää ruokalautasella ja vähentää eläinkunnan tuotteiden käyttöä. Sen on tutkitusti todettu auttavan ympäristön hyvinvointia, puhumattakaan omasta hyvinvoinnista! Yksipuolinen viljely tuhoaa myös lintujen ja pölyttäjien elinolosuhteita. Mitä vähemmän ruokaa kierrätämme eläinten kautta, sen enemmän viljelymaata saamme vapautettua monimuotoiselle luonnolle.
Olemme Jirin kanssa olleet täysin kasviperäisellä ruokavaliolla nyt 5 vuotta, voimme suositella sitä lämpimästi kaikille. Ruoka ei ole koskaan ollut näin herkullista! Käy katsomassa Vegaanihaasteen sivut. Sieltä saat jopa henkilökohtaisen tuutorin auttamaan sinut alkuun herkkujen maailmaan.

Nautitaan kesästä yhdessä!

 

Posted on Jätä kommentti

Tunne

Hevonen vaistoaa tunnetilan hetkessä

Kun näet lapsesi tai puolisosi tai muun läheisen ihmisen kävelevän sinua vastaan, näet silmänräpäyksessä mikä tunne hänellä on. Toisen ei tarvitse edes sanoa mitään, kun jo kysyt mikä on, jos kaikki ei ole hyvin.

Hevoset aistivat meidän tunnetilat myös silmänräpäyksessä. Vaikka kuinka yrittäisimme peittää vallalla olevaa tunnetilaa, et voi hämätä hevosta.

Kuinka moni meistä vaistoaa oman hevosensa sen hetkisen tunnetilan?

Tunnetilan oppimisesta

Kun aikoinaan perheeseemme muutti ensimmäinen hevonen, olin aivan keltanokka hevosten kanssa, henkisellä tasolla. Olin siihen mennessä jo ratsastanut yli 20 vuotta enemmän tai vähemmän. Mutta ratsastaminen ei ole sama asia kun hevosen kanssa eläminen, hevosen kanssa keskusteleminen ja oleminen. Ratsastaminen ei saa olla hevosen kanssa se pää-asia, elämä eläinten kanssa ei saa olla suorittamista.

Hevoset on meille ennenkaikkea perheenjäseniä. Perheenjäsenkin voi kuitenkin jäädä etäiseksi jos et oikeasti vietä hänen kanssaan aikaa. Mitä enemmän aikaa vietätte yhdessä, mitä enemmän keskustelette asioista, mitä syvällisemmin keskustelette asioista, sen läheisempiä teistä tulee.

Hevosen kanssa suhteen rakentaminen toimii samalla tavalla.

Meidän perheessä on ollut eri ikäisiä hevosia, eri koulutustaustaisia ja tasoisia hevosia. Kun hevonen on nähnyt paljon maailmaa, sen kanssa on toimittu ja se on koulutettu johdonmukaisesti, se osaa toimia ihmisen kanssa luontaisesti monissa eri tilanteissa. Kuitenkin, kun perheeseen muuttaa hevonen eikä perheessä kukaan koskaan keskustele hevosen kanssa syventäviä keskusteluja, suorittaa vain päivästä toiseen, suhde jää pinnalliseksi. Päivittäiset rutiinit hoituu, mutta jos eteen tulee tilanne jossa hevonen on tottunut kysymään ihmiseltä miten pitäisi toimia, eikä ihminen huomaa kysymystä, se toimii itsenäisesti. Ihmisen ja hevosen välisten syvällisten keskustelujen kautta hevonen alkaa luottamaan ihmiseen kaikissa tilanteissa. Hevonen kysyy ihmiseltä ensin, miten sen tulee toimia. Ihminen  myös huomaa sen kysymyksen. Suhteen ollessa pinnallinen ihminen ei välttämättä huomaa kysymystä. Tämä sama pätee kaikkiin suhteisiin kaikkien eläinten kanssa.

Ihmisen vastuulle jää opetella hevosenkin lajityypillinen käyttäytyminen, ilmeet ja eleet, kehonkieli.

Pelko

Olen itse onnellinen että olen saanut elää myös nuorten hevosten kanssa. Ne on opettaneet minulle valtavasti. Olenkin monesti sanonut, että jos meidän kaikki hevoset olisivat olleet yhtä ”varmoja” kun meidän edesmennyt jyllantilainen, jonka kanssa sain mahdollisuuden tehdä paljon asioita, missä vain, milloin vain, en olisi koskaan oppinut pintaa syvemmältä hevosista. Olisin ollut onnellisen ymmärtämätön hevosen eleistä, ilmeistä ja kehonkielestä ja silti varmasti nauttinut hevosen kanssa elämisestä. Mutta jos jotain olisi mennyt pieleen, tilalle olisi tullut pelko tai varovaisuus tai jopa jonkin asian välttely.

Olen aikoinaan kirjoittanut pelosta kotisivuillemme. Julkaisen siitä päivitetyn version jossain vaiheessa.

Me kaikki tunnemme pelkoa. Kun ihmiselle tapahtuu jotain traumaattista, hänelle jää siitä muistijälki. Kun ihminen joutuu samantapaiseen tilanteeseen uudestaan, muistijälki aktivoituu ja pelko nousee pintaan. Joskus pelko voi olla niin voimakas, että vaikka mitään syytä siinä tilanteessa pelolle ei olisi, ihminen lamaantuu. Mitä enemmän vietetään aikaa hevosten kanssa, sen laimeampaa siitä tulee. Mitä enemmän positiivisia muistijälkiä saa hevosten kanssa olemisesta, sen enemmän pelko laimenee. Toistoja, toistoja, toistoja.

Työkalut

Olen lukenut tekstejä, katsonut videoita, lukenut mielipiteitä erilaisista hevosen koulutustavoista. On yllättävää, miten monia tapoja kritisoidaan syillä mitkä ei pidä ollenkaan paikkansa.

Tärkein asia hevosen koulutuksessa, tekee sen millä tavalla tahansa, on johdonmukaisuus ja se, että sinulla on selkeä kuva ja tavoite siitä, mitä haluat hevosesi oppivan ja tekevän. Iso kuva jonka pilkot pienempiin kuviin.

Mistä aloitan että etenen johdonmukaisesti eteenpäin ja pystyn kouluttamaan hevoseni sellaiseksi jonka kanssa voin turvallisesti kulkea missä vain?

Turvallisuus. Se on todellakin ehdottomasti numero 1. Ennen kun hevosesi on oikeasti turvallinen, sen täytyy tuntea olevansa sinun kanssasi turvassa eli luottaa sinuun. Pelkäävä ihminen EI luo turvaa hevoselle, eikä kenellekään muullekaan.

Nykyään on vallalla pehmeys ja positiivisuus. Ikävä lieveilmiö ainaisella positiivisuudella on se, että ihmiset on olevinaan pehmeitä, ja kuitenkin käyttäytyvät epäjohdonmukaisesti. Koska totuushan on se, että hevosen kanssa ei voi olla vain pehmeä ja positiivinen… hevonen on eläimenä sellainen, että se ottaa oman tilansa jos et pidä huolta siitä että se ei saa sitä tehdä. Sitten on ongelmat valmiina, huudetaan ja ”heilutaan sen narun kanssa”. Tästä on varmaan tullut sanonta narunpyörittäjä, kun ei osata enää olla johdonmukaisia. Mitä selkeämmät säännöt, sen helpompaa elämä on kaikille.

Sekä ihmiset että eläimet tarvitsevat rajoja ja rakkautta. Yksinkertaista. Vapaan kasvatuksen lapset ei välttämättä ole kokenut rajojen tuomaa rakkautta ja turvaa. Sama koskee eläimiin. Jos ainoa palkinto tulee siitä, kun teet oikein, et koskaan opi mikä on väärin ja mitä ei saa tehdä. Eli rajat ja rakkaus. On ihan ok näyttää hevoselle mitä ei saa tehdä, mutta se ei tarkoita että hevosta lyödään tai pahoinpidellään. Kukaan ei pysty toimimaan 500 kg eläimen kanssa pelkästään pehmeästi ja positiivisesti. Aina tarvitaan myös painetta. Mutta kaiken voi tehdä omalla positiivisella asenteella sekä ystävällisellä ja rauhallisella mielellä. Se on tärkeää ymmärtää. Luotsataan hevosta kun luotsattaisiin parasta ystävää uuden asian äärellä. Olemme siis luotseja! Emme johtajia.

Maastakäsin työskentely

Maastakäsin työskentelyä ei voi koskaan tehdä liikaa. Pyydetään hevosta väistämään etu- ja takapäällä, eteen ja taakse, nostamaan jalat ja pitämään ne ylhäällä, pitämällä huoli siitä että hevonen ei tule sinun tilaan pyytämättä ja paljon muuta. Ollaan kohteliaita hevoselle, hevonen on kohtelias meille. Kaikessa täytyy toimia johdonmukaisesti. Jos annat hevoselle herkkuja, ole johdonmukainen myös niiden kanssa ja opeta hevosesi olemaan kohtelias myös namin kanssa. Meillä käytetään herkkuja ja rapsutusta sekä positiivista tunnetta palkintona.

Hevoset ovat erilaisia ja omaavat erilaisia persoonallisuuksia. Ihan sama kun ihmiset. Yksi oppii yhdellä tavalla ja toinen toisella. En halua joutua maastossa tilanteeseen, jossa hevonen menee ”tiloihin” ja sen jälkeen minä menen samoihin ”tiloihin” ja sitten tulee ”ruumiita”. Haluan ennen kaikkea turvaa ja turvallisuutta. Kun olen hevoseni kanssa, ei ole sallittua että hevoseni riekkuu pakoreaktiossa ympäriinsä, vaan silloin kuunnellaan ja ollaan rauhassa, molemmin puolin. Niinkun sanottu, säikähtää saa, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, on tärkeää. Pitää osata rauhoittua.

Ihminen on taitava keksimään hevoselle lisävarusteita, joilla saa suuta kiinni, päätä alas jne, mutta todella harvassa on ne ihmiset, jotka oikeasti kulkevat hevostensa kanssa rentona, TURVASSA, luottavaisina ja hyvin vähin varustein ja oikeastaan ihan missä vain. Puhutaan jopa hevosroduista joiden kanssa ei voi mennä maneesia pidemmälle. Sitten on aina joukossa niitä harvoja ihmisiä, joilla on hevosia, kaiken rotuisia, jotka yhdessä puuhastelevat vaikka mitä ja vaikka missä. Kysehän on vain siitä, kuinka paljon olemme valmiita viettämään hevostemme kanssa aikaa ja tekemään asioita johdonmukaisesti, luomaan turvaa ja luottamusta.

Varusteet

Meillä käytetään hevosilla oikeastaan pelkästään naruriimuja jossa on pitkä riimunnaru. Maastakäsin työskentelyssä käytän niin kutsuttua porkkanakeppiä, jonka toisessa päässä on pitkä naru. Pitkä riimunnaru sen takia, että pystyn pyytämään sen avulla hevoselta asioita mitä lyhyellä riimunnarulla en pystyisi. Esim että hevonen pysyy kauempana, hevonen menee minun edellä jne. Tarpeen mukaan ja hevosen rohkeuden ja mielentilan mukaan. Hevonen saa myös tulla selän taakse piiloon jos hän kokee sen tarpeelliseksi. Nuori hevosemme tekee sitä koko ajan vähemmän ja vähemmän. Mutta jotenkin herttaista on se, että jos vastaan tulee asia mistä hän ei ole ihan varma, hän hakeutuu selkäni taakse piiloon. Ehkä yksi parhaista asioista jotka taas muistuttaa minua siitä, että olen oikeasti hevoselle sen turva.
Porkkanakeppi sen takia, että pystyn ohjaamaan sillä hevosta myös kauempaa ja antamaan esimerkiksi väistökäskyjä, tai neuvomaan nostamaan jalkaa tietyssä kohdassa tms. Keppi on käden jatke. Sillä ei koskaan lyödä, vaan sillä annetaan hevoselle merkkejä sinne mihin oma käsi ei ylety.

En koskaan tule laittamaan hevoselleni kuolainta suuhun saatika rautakenkää kavioihin. Tämä on asia mistä olen täysin varma ja tämä on täysin oma mielipiteeni. Kuolainta hevoseni ei tarvitse laittaa suuhun sen takia että minä kokisin elämäni turvallisemmaksi. Se on ikäänkuin ihmisen mielen lumelääkettä ja korvaa valitettavasti liian monesti perusteiden puutteen.

Satula on oltava sen takia, että varsinkin nuoren hevosen kehittymätön selkälihaksisto saisi paremmin jaettua minun painoni selässä. Tulevaisuudessa varmasti tulen ratsastamaan paljonkin ilman satulaa, koska meille kaikista parhaita lenkkejä hevosten kanssa on -riimu päähän ja maastoon, mennään välillä jalkaisin ja välillä selkään-tyylillä.

Täytyy sanoa, että nuoren hevosemme ja minun suhde on täysin uusissa ulottuvuuksissa. En olisi koskaan uskonut että voin saavuttaa tällaisen suhteen hevosen kanssa. Ja avainsanat on TURVA ja RAUHA. Ennen melkein juoksin metsään hevosen kanssa piiloon kuorma-autoja, traktoreita, puimureita, toisia hevosia jne. Nykyään en malta odottaa että tapaisimme lenkillä mahdollisimman paljon kaikkea outoa. Tai että tuulisi kovaa tai sataisi vaakatasossa. Ne hetket opettaa niin paljon meidän keskinäisestä suhteesta ja luo luottamusta meidän kahden välille. Hevonen saa säikähtää, nostaa päätään ja katsoa, sävähtää ja ottaa askeleita, mutta hevosen tulee myös kuunnella tarpeen vaatiessa ihmistä ja loppupelissä rauhoittua tilanteessa kun tilanteessa. Hevosen täytyy osata rentoutua ihmisen kanssa ja ihmisen pyynnöstä. Vasta silloin hevosen kanssa liikkuminen on turvallista.

Varusteet ei tuo turvaa. Vain henkinen yhteys ja luottamus tuovat turvaa. Enkä puhu mistään uskonnollisesta henkisestä yhteydestä, vaan siitä, että meidän täytyy toimia mielen ja kehon avulla kun se on ainoa kieli mitä meillä on. Pelkkä hengitys on todella voimakas työkalu! Kuinka moni harjoittelee näitä asioita hevostensa kanssa?

Jos hevonen on sinulle vain tapa päästä ratsastamaan, kannattaa oikeasti miettiä, onko se reilua hevoselle. Hevosen tulee saada nauttia elämästä ihan yhtä paljon kun ihmisenkin. Hevosen mielipidettä tulee kysyä ihan yhtä paljon kun ihmisenkin. Tehdään asioita hevosen hyväksi ja hevosen kanssa. Se on paras turva ihmiselle ja hevoselle

Yksi parhaista tavoista viettää hevosen kanssa aikaa ja syventää suhdetta näkyy seuraavalla videolla. Jiri antaa Reksulle akupiste/energiahierontaa. Reksun ilme puhukoon puolestaan. Jollain ihmisillä vain on taito hyppysissä.
Aksu on tosin sitä mieltä että hän myös haluaa huomiota!

Posted on Jätä kommentti

Loimet

Pakkanen paukkuu ja loimet on ahkerassa käytössä, vai onko?

Hevosen talvikarva alkaa kehittymään heti keskikesän jälkeen kun valon määrä alkaa vähenemään. Pikkuhiljaa kesäkarva irtoaa ja tiiviimpää karvaa alkaa kasvamaan sen tilalle. Varsinkin paksukarvaisista poneista sen huomaa hyvin jo heinä-elokuussa, karva tiivistyy ja pitenee.

Talvikarva vuorostaa alkaa vaihtumaan kun päivä alkaa pitenemään heti joulun jälkeen. Valo saa siis aikaan karvan vaihtumisen. Näin keväällä jokainen hevosenomistaja on onnellinen kodin uudesta karvaisesta sisustuksesta.

Lähtökohtaisesti hevonen ei tarvitse loimea, jos se vaikuttaa tyytyväiseltä ja rennolta säällä kuin säällä. Omistajan tehtävänä ja vastuulla on tutustua hevosensa niin hyvin, että hän pystyy sanomaan onko hevosella kylmä tai kuuma tai muuten epämukava olo.

Loimea ei pueta hevoselle sen takia, että naapurikin pukee omalle hevoselleen tai että loimikuvastoissa ne näyttää kivalta!

Lämmönsäätely

Hevosen lämmönsäätelyjärjestelmä on nerokas. Kun hevonen syö heinää, hevosen suolisto lämmittää hevosta sisältäpäin. Hevonen on elävä lämpöpatteri! Kylmällä ilmalla hevosen karvankohottajalihakset nostavat hevosen karvan pystyyn ja tiivis talvikarva estää sisältäpäin tulevan lämmön karkaamisen tehokkaasti.

Loimet on toisaalta hyvä ja toisaalta huono juttu. Hyvä sen takia, että niiden avulla saadaan pidettyä hevoset tietyissä tilanteissa kuivana ja lämpimänä. Huono sen takia, että liiallisuuksiin mentäessä hevonen pahimmassa tapauksessa vähentää liikkumistaan jos se on pakattu monen loimen alle. Kenenkään ei ole mukava liikkua paksuissa talvivaatteissa, varsinkaan jos on kuuma.

Loimien tulee olla kevyitä, ettei ne litistä hevosen karvaa ja näin estä karvan toimintaa. Yksi kevyt toppaloimi riittää mainiosti antamaan lisälämpöä ohutkarvaiselle hevoselle vapaan heinän lisäksi.

Muista, että kevätaurinko paahtaa taas todella lämpimästi, joten loimet pois päiväksi!

Joidenkin hevosten karva on todella onneton. Karva on ohutta höttöä joka vesisateella ei valuta vettä pois hevosen iholta saati lämmitä kovilla pakkasilla. Tällaisille hevosille tulee pukea loimi tarvittaessa ja loimen laatu riippuu vallitsevasta säästä. Kun hevoset on omassa pihassa, on helppo säätilojen mukaan pukea ja riisua loimea.

Meidän laumassa on yksi hevonen, jota joudutaan loimittamaan ahkerammin kun muita. Revor on lauman vahtikoira, joka viettää paljon aikaa ulkona öisin kun muu porukka on pihatossa. Satoi tai paistoi. Syksyllä kun ilmat alkaa viilenemään lähelle 0 astetta, puetaan tälle kaverille kevyt vuorellinen sadeloimi yöksi. Kun lämpötila laskee pakkasen puolelle ja pysyttelee noin -10 pakkasasteen paremmalla puolella, hän saa olla ilman loimea ja on tyytyväinen oloonsa. Kylmemmillä keleillä hänelle puetaan kevyt toppaloimi yöksi, koska pakkanen yleensä kiristyy yötä vasten. Päivisin varsinkin kevätauringon lämmittäessä todella tehokkaasti, loimi otetaan heti aamusta pois.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Muita laumanjäseniä loimitetaan vain 0 kelin sateissa, jos sateet kestävät monta päivää eikä karva pääse välillä kuivumaan. Paksukarvaiset kylmäveriset pärjäävät hienosti vapaalla heinäruokinnalla kovissakin paukkupakkasissa.

Vapaa heinä verkoista ja myös ripoteltuna pitkin hevosten elinaluetta pitää hevoset lämpimänä paukkupakkasillakin.

Lämmintä vettä tulee tarjota hevosille säännöllisesti päivän aikana. Kevätauringon paahtaessa veden kulutuksen määrä lisääntyy reilusti, joten kannattaa olla tarkkana, että kaikki saa juoda riittävästi.

Loimet päälle kelien mukaan, jotka voi vaihtua päivän aikana useasti

Ilmastonmuutoksen myötä monet ovat saaneet huomata, että rankkasateet ja nopeasti vaihtuvat säätilat on yleistyneet. Pihatto-oloissa on jokaiselle hevoselle taattava suoja sateelta ja paahteelta. Suojan on oltava niin suuri, että jokainen laumanjäsen voi mennä pihattoon tuntematta liiallista painetta laumatovereistaan. Suojan käyttäminen vähentää loimittamisen tarvetta tuntuvasti. Eri asia on sitten se, jos joku ei oikeasti tunne tarvetta mennä suojaan. Kaikilla hevosilla ei vieläkään ole valitettavasti vapaata pääsyä suojaan epämiellyttävillä keleillä.

Videolla lauma syö hetki sitten koko valtakunnan alueelle jaettuja heiniä. Heinäreitti menee oikeanpuoleisen laidunsaran alaosasta metsätarhan puolelle ja sieltä takaisin ylös perustarhan puolelle. Liikettä niveliin, vaikka videolla se on hyvinkin verkkaista. Nämä hetket on itse asiassa niitä parhaita: aurinko paistaa, linnut laulaa, hevoset on tyytyväisiä ja ihmiset siivoaa tarhoja…


Posted on Jätä kommentti

Pakoreaktiota ja maastoratsastusta

Hevoselle pakoreaktion harjoittaminen on tärkeää sekä fyysisen että psyykkisen terveyden kannalta. Kun hevonen saa harjoittaa pakoreaktiota päivittäin, se pysyy myös mieleltään rauhallisempana.

Viime viikolla saatiin kokea säätiloja melkein laidasta laitaan. Ensin oli parinkympin pakkaset lumisessa maastossa, sen jälkeen saatiin lumimyrskyä melkein nollakelissä, jonka jälkeen tuli rankkasateet jotka pyyhkivät pois melkein kaiken lumen. Tämä vaihtelu tietysti aiheutti sen, että kaikki paikat oli jäätikköä.

Onneksi ollaan ihan tietoisesti pidetty pari laidunsarkaa kiinni talven ajan. Näin hevoset pääsevät aina hyvälle pohjalle kirmaamaan. Ja kyllä ne kirmaavatkin!

Päästettiin lauma koivikkoon ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Alue oli hyvin sulanut ja kyllä oli porukalla kivaa! Revor leijui taas häntä tötteröllä paikasta toiseen.

Videolla näkee kaksi eri mielentilaa hevosesta. Kun ollaan lauman kanssa ja harjoitetaan pakoreaktiota, leijutaan paikasta toiseen häntä tötteröllä korskuen. Kun ollaan ihmisen kanssa, energiat on alhaalla ja kuljetaan rauhassa ja luottavaisena pitkin maastopolkuja, kelistä huolimatta.

Lauman kesken hevoset kulkee paljain kavioin. Liukkaan paikan tullen vauhti hidastuu ja kun pohja on pitävä, vauhti kiihtyy. Kun hevonen saa elää ilman pysyvää suojaa jaloissaan, se on varmaliikkeisempi ja nujakoidessaan kavereiden kanssa pysyy paikat ehjänä.
Maastoreissuille puetaan nastabootsit jalkaan pitoa tuomaan.