Kertomuksia kengättömyydestä

Tälle sivulle keräilen lukijoiden kokemuksia kengättömistä hevosista ja niiden elämästä, kuvien kera! Lähetä omasi Satulle osoitteeseen vainikan.aitta@gmail.com


– Ostin shetlanninponiruunani Yvari v.d. meerstraat:n eli Nekun sen ollessa kolmivuotias laiha, takkukarvainen, säikky ja päästään arka pieni otus. Ponin saadessa ruokaa ja pikkuhiljaa lihaksia siitä tuli fiksu, oppivainen, rohkea, pystyynhyppivä (ihana) villiäinen…mutta edelleen arka päästään.

Ensimmäinen vuolemiskerta meni hyvin, koska kumpikaan meistä, siis minä ja poni, ei tiennyt mitä odottaa. Valitettavasti vain kaviot vuoltiin niin lyhyiksi, ettei ponini päässyt kävelemään useampaan viikkoon kuin pehmeällä alustalla.
Toisella vuolemiskerralla Nekkua piti jo vääntää ylähuulesta ja sitä seuraavat vuolemiset ja kengitykset hoituivat vain huulipuristimen kanssa; ponin huuli oli melkein solmussa ja turpa lattiassa. Silti Nekku yritti hyppiä pystyyn ja väistellä paniikissa, muttei koskaan potkinut. Kaiken lisäksi Nekun kaviot olivat kuin ranskanleipää ja kasvoivat huonosti, josta seurauksena etukengät eivät tahtoneet pysyä ja veivät irrotessaan osan kaviota mukanaan.

Keväällä 2011 vaihdoimme tallia, jossa Nekku lihoi lisää, ehkä liikaakin, ja kasvoi myös korkeutta. Kun Nekulta repesi jälleen etukenkä irti, tallinpitäjä ehdotti, että otetaan kaikki kengät pois ja laitetaan poni laitumelle. Olin samaa mieltä, vaikka suhtauduin hyvin epäilevästi kengättömyyteen.

2012-10-03_15-51-05_218.jpg

Sitten tuli Jiri Vainikka ,jolla tuntui olevan kaikki maailman aika ja loputon pinna. Hän käytti ensimmäisellä kerralla ainakin kolme tuntia Nekun kavioiden vuolemiseen ja raspaamiseen, koska Nekku pelkäsi niin paljon.

Ostimme Nekulle myös pienimmät Epic easybootsit etukavioihin, koska poni arkoi niin paljon oikestaan kaikilla alustoilla paitsi nurmella. Nekku oli onneksi kärsivällinen, kun ähelsin niitä jalkoihin ja oppi kävelemään niillä heti. Nykyään Nekulla on pienet Epicit kaikissa jaloissa ja poni toimii oikein hyvin, myös hiitillä.

Edelleen Jirin tullessa hoitamaan Nekun kavioita, hän tervehtii Nekkua usein ensin ilman essua ja välineitä ja monista odottavista asiakkaista huolimatta käyttäytyy kiireettömästi ja kärsivällisesti. Nekku taas on itse rauhallisuus näissä tilanteissa, pitää Jiriä kaverinaan ja yrittää ”syödä” Jirin päätä niin, että tekee pahaa katsoa.

2012-10-03_15-51-19_69.jpg

Nekku on ”muuttunut mies”, peruskiltti ja rauhallinen, vakkei edelleenkään pidä turhasta hösäämisestä, temperamenttia löytyy ja pystyynhyppiminen luonnistuu.

Siis Kiitos Jiri ja Satu Vainikalle sekä Active Horse tallin Pialle, Marjutille, Martinille ja Melissalle Nekun kokonaisesti hyvästä hoidosta.

Iloisen Hyvää syksyä kengättömille ja kengällisille!
Toivottavat: Maria ja Kyösti Nuttukontio, Nekku sekä perheen muut miehet


Ison hevosen pieni tarina kengättömyydestä – Belgian työhevonen Pepe

Pepe (Pepin de L’Aube) 4 v. saapui minulle 2012 helmikuussa vuokratallille Kangasalle, josta yhteinen taipaleemme alkoi. Hetkisen mietin, että mitä tuli hankittua, kun kuljetustrailerista valkeni totuus ja sen täytti valtava takamus ja n. 1100kg elopainoa. Vaikkakin olin käynyt jo katsastamassa hevosen aiemmin ja rakastunut ensi silmäyksellä, mutta silti… No, tutustuminen uuteen talliin, ihmisiin ja toisiin hevosiin kävi Pepelle tyypillisellä, rauhallisen harkitsevaisella tavalla 🙂

wp_000767.jpg

Pepe oli ollut syksyn kengättömänä tullessaan minulle, ei sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan siksi, että kengät olivat tupanneet jäämään syksyn kurakeleihin kiinni yms. Siinä vaiheessa en itse tiennyt kengättömyydestä mitään ja toki heti mielessä oli kengittäminen ja hokittaminen talvikelien ja liukkaitten takia.

Kengittäjän ja sopivien kenkien ja jopa naulojen löytyminen olikin sitten toinen juttu…Se, että ylipäätään saat jonkun kengittäjän ottamaan noin työlästä kengittettävää ja 7 ja 8 koon rautakenkien takominenkin oli jo oma projektinsa. Lisäksi kengittäjät ottavat lisämaksua noin ison hevosen kengittämisestä, toki syystä. Pepellä oli lisäksi oma mielipiteensä kengittämisestä..:) Ei helpottanut sekään yhtään kengittäjän työtä. Tilailin siis itse kengät ja nauloja ja koitin saada jonkun suostumaan ottamaan projektin. Eli kaiken kaikkiaan kallista ja hankalaa.

Taisin olla työhevoskurssilla, kun kuulin ensimmäisen kerran kengättömyydestä. Osalla kurssilaisista oli kengättömiä hevosia ja vuolivat kaviot itse. Siitä se ajatus sitten lähti ja aloin ottaa selvää asioista ja lueskelin netistä erinäisiä sivustoja ja samalla löysin myös Vainikan aitan sivut.

Toukokuussa 2012 olin sitten taas saanut houkuteltua jonkun onnekkaan tsekkaamaan Pepen kaviot ja kengät. Siinä vaiheessa olin jo ehtinyt tutustua kengättömyyteen ja mielessä kyti ajatus, että josko nappaisi kokonaan Pepeltä kengät pois, alkuun ainakin kesäksi, kun oli laidunkausikin alkamassa. Olin myös samoihin aikoihin menossa Vainikan aitan vuolukurssille. Kysyin vielä kengittäjän mielipidettä tuon kokoisen hevosen kengättömyydestä ja kas kummaa, hän oli sitä mieltä, että miksipä ei pärjäisi! 🙂 Myös Vainikan aitan Vallun kengättömyys ja kun itse näin ja kuulin kuinka hyvin pärjää, vaikutti päätökseen. Nypättiin siis Pepeltä kengät pois kokonaan ja kyllä alkoi jännittää, omistajaa siis. Mitä jos kaviot kuluu liikaa tai halkeaa tai tulee paiseita tms.

Kevät ja kesä siinä mentiin kengättömänä ja Jirikin kävi vuolemassa kaviot pariinkin kertaan Pepen ollessa yllättävän yhteistyöhaluinen 😉 Mentiin päivä kerrallaan ja pärjättiin ihan hyvin mikä vahvisti omaa mielipidettä kengättömyyden eduista ja hevosen terveydestä vain lisää. Ja kengättömällä tiellä ollaan edelleen 🙂 Kävin myös vuolukurssi 2:n Läyliäisissä saadakseni vuolemiseen lisää varmuutta ja tietoa. Nykyään vuolen itse, tarvittaessa pyydän Jirin tsekkaamaan kaviot.

Muutimme maalle Vesilahdelle äskettäin ja olen niin onnekas, että sain hevoset omaan pihaan. Eli Pepen seurana on nyt myös 18 vuotias Hipsu herra (Hipsun Ajatus), joka luopui kengistään saman tien tullessaan minulle ja opettelee nyt pikkuhiljaa kengättömään elämään. Hevoset asuvat kylmäpihatossa ja tarhaavat päivät metsätarhassa. Tarkoitus on pitää elinolot mahdollisimman luonnollisina.wp_000787.jpg

Molemmilla hevosilla on buutsit talven varalle ja huonoja alustoja varten. Pepellä on ratsastuksen lisäksi tarkoitus tehdä myös metsätöitä ja rekiajeluja, pääsee buutsit tosi koitokseen! 🙂

wp_000709.jpg

Olen saanut kullanarvoisia neuvoja, tukea ja apua Vainikan aitan väeltä, suuri kiitos heille! En todennäköisesti olisi uskaltanut lähteä kengättömyyden tielle ilman ”ohjaavaa kättä” ja esimerkkejä. Mutta voin rehellisesti sanoa, että en ole päivääkään päätöstäni katunut.

wp_000797.jpg Eli kyllä, iso ja painava hevonenkin voi elää kengättömänä, samoin vanhempi kengitettynä ollut hevonen. Elävät todisteet löytyy omasta pihasta:)

Terkuin,Teija, Pepe ja Hipsu

524150_316935658399594_1133455776_n.jpg

 


Heippa!

Ja terveiset ajolenkiltä. Nestan lenkkarit haettiin postista maanantaina, ja jo samana iltana käytiin pieni testilenkki, hevosessa oli virtaa ja vauhtia, kun ei tarvinnut kiviä varoa tiellä. Koko ruunan olemus kovallakin soratiellä oli rento, askel pitkä ja intoa riitti, muutaman riemunloikankin heitti uusien lenkkitossujen kunniaksi. Todella hyvältä vaikuttaa, tämänpäiväiseltäkin lenkiltä tultiin kotiin hyvin tyytyväisinä molemmat, ja ruuna oli oma reipas itsensä, eikä tarvinnut kavioita varoa vaikka tie oli lanattu ja päällä runsaasti irtokiviä.Kiitos kovasti hyvästä palvelusta!

Terveisin Jessica Ruponen

nesta0281805-1.jpg

Hevosella on kuvassa Easyboot Trailit joka jalassa


Heinäverkot ovat olleet meillä käytössä kuukauden päivät ja olen ollut niihin todella tyytyväinen. Täytän verkot aamulla ja hepoilla riittää heinää koko päiväksi n. 6-8h. Asensimme ne roikkumaan lankusta saparokuokuilla, joten näin eivät voi ronkkia heiniä yläreunasta eikä sitä tarvitse muuten erikseen sulkea. Joudun jänisten takia keräämään verkot yöksi pois, mutta niillä on heinän kuljetuskin siistimpää, kun heinä on verkossa eikä karise pitkin pihaa. Suljen verkon tuon kapulan avulla kiepauttamalla sen verkon toisen reulan läpi ja takaisin sisään.

Liitteenä kuva virityksestä. Nuo puut olivat jo kaatotuomiolla(pystyyn kuolleita), mutta onneksi ei keritty kaataa niitä syksyllä. Verkkojen viritys näin talvella on hieman haasteellista. Toki kannattaa miettiä millaisista hevosista on kyse kun asenttaa verkkoja, etteivät pompi ja jää kiinni. Meillä tämä on näin toiminut oikein hyvin, eikä ongelmia ole ollut vaikka kolmivuotias onkin melkoinen kaapija ja vielä ovat hyvin kestäneetkin.

t:Maija-Leena

 

tammikuu2011_005.jpg

 


 

jaska_ja_unto.jpg

Jaska ja takanaan Unto

Siirryimme kengättömyyteen toukokuussa 2010 Belgian puoliveriruunan kanssa jolla ikää 15 vuotta. Jaska on aina ollut kengitettynä, jaloissa tai kaivoissa ei ole koskaan ollut mitään vikaa tai ontumista. Syynä siirtymiseen oli savipohjainen maa-aines/metsähaan mukanaan tuoma haasteellisuus kenkien pysymisen suhteen. Jaska polki lähes aina takakavioillaan etukengät irti. Viimeinen niitti tuli ennen toukokuuta, jatkuva kenkien irtoaminen vähintään kerran viikossa ja lopulta kengittäjä joutui käymään kahdesti päivässä. Se yksinkertaisesti riitti/turhautti ja päätös kengättömyyteen oli valmis.

jaska1.jpg

Alussa, heti kenkien irroittamisen jälkeen, Jaska ei edes suostunut tulemaan ulos karsinasta arkomisen takia. Kävely hiekkapohjaisella alustalla ei onnistunut. Jaloissa oli pientä turvotusta, kaulan asennosta pystyi jo päättelemään, ettei kaikki ollut kunnossa. Ratsastaminen ei tullut edes mieleeni. Bootsien pukeminen oli painajaismaista, aikaa kului 25 minuuttia! Ensimmäisinä päivinä arkoi bootseillakin. Viikon kuluttua soitin klinikalle ja yritin saada sairaskengittäjälle ajan (onneksi vapaita paikkoja ei ollut). Vihainen puhelu Sadulle joka sanoi että bootsit jalkaan 24/7. Seuraavat kaksi viikkoa bootsit oli jalassa 24/7 ja pikkuhiljaa tilanne alkoi rauhoittumaan ja päästiin tositoimiin. Varovasti alettiin ratsastamaan (hakeutui alussa ojan pientareelle, ylipäätään pehmeälle). En voi sanoin kuvailla ja takalistoni ei pysty puhumaan, sitä tunnetta jonka Jaskan selässä koin. Se todella askelsi tarmokkaasti, joustavin askelin, jopa niin, että tuli sisuskaluilleni ikävä niitä ”maanläheisiä” askeleita. Koko hevonen liikkui ”pantterimaisesti”, käyttäen vapautuneesti koko kroppaansa. Tähän päivään mennessä ei kertaakaan ole tullut kompurointia, jota usein tapahtui.

jaska3.jpg

Jaska on etupainoinen, raskasrakenteinen ja iso, 168 cm helppo A tasoinen ruuna, jota ratsastetaan säännöllisesti. Laukka oli alussa hakusessa, samoin väistöt. Esteitä en ole 80 cm korkeampia hypännyt näillä bootseilla (Ols mac´s G2), joten erosta rautakenkiin en osaa kommentoida. Koska kyseessä on aktiivikäytössä oleva harrasteratsu, ei kilpahevonen, olen päätökseeni enemmän kuin tyytyväinen, niin tuntuu olevan hevonenkin. Koskaan en ole kiinnittänyt niin paljon huomiota kavioon kun nyt ja on ihmeellistä seurata holvin muodostumista, siitä lättänästä kaviosta, jota ei tarvinnut edes kaviokoukulla paljon ”kaivella”, kun ei yksinkertaisesti ollut säteen vieressä uria. Nyt kahden kuukauden jälkeen olen voinut pitää välillä tarhassa jopa ilman bootseja, välillä käytän vain edessä. ILMAN bootseja en usko ratsastavani koskaan Jaskalla (eikä se ole tavoitteenikaan), mutta uskon, että bootseitta pystyn tarhaamaan. Pari kertaa on takajalan bootsi irronnut, mutta hei (!), sen laittamiseen ei tarvita kengittäjää. Kuluuhan nuo bootsit, mutta mekin ollaan käytetty niitä lähestulkoon 17h/7pv vko ja kaiketi menevät vielä muutaman kuukauden. Ajattelin näihin laittavani sitten hokit ja ostaa keväällä uudet. Aika näyttää… tuleva talvi näyttää, miten bootsit toimivat hokitettuna.

Tarvitset paljon kärsivällisyyttä ja aikaa alussa. Meidän onneksi Satu asuu lähellä ja tuntuu hassulta, kun vuoluaika on sovittu jo kuukausi etukäteen (siis ei irtokenkä kengitystä, miettimistä, koska se nyt oli se ”oikeesti” läpikengitys!!)

unto1.jpg

Samalla kertaa hoituu myös Welsh Mountain Unton 3 v vuolu. Untolle en edes mieti kengitystä, vaan se tulee siirtymään AUTOMAATTISESTI näihin bootseihin, mutta ei vielä ainakaan vuoteen/kahteen.

 

unto2.jpg

ps. Nyt menee bootsien laittoon noin 5 minuuttia ja tänään Jaska meni metsähakaan ilman bootseja =)

Terveisin, Jaana

 


kes_9_-10_011.jpg

Hei!

Olemme olleet hyvin tyytyväisiä lenkkareihimme (Simplet ja Boat), ne pysyvät

hyvin vauhdissa mukana eivätkä hankaa. Boat ovat erittäin helppoja laittaa

jalkaan ja oikealla kiristyksellä ovat vaijeritkin edelleen alkuperäiset.

Meillä ei ole ollut mitään ongelmaa jalassa pyörivien tossujen kanssa, tarpeen

vaatiessa on laitettu lisäpohjallinen vanhasta auton kumimatosta.

Talven menimme ilman lenkkareita, kerrankin meillä oli tarpeeksi lunta 🙂

Kengättöminä olemme olleet nyt reilun vuoden ja kavionlaatu on parantunut

varsinkin isolla suokilla huimasti. Krister Tainio on käynyt vuolemassa

halkeamaan pesiytyneen sienen pois ja olemme itse nyt pitäneet kaviot pääosin

vuolussa. Krister käy muutaman kerran vuodessa tarkastamassa tilanteen.

Muutenkin elämämme on muuttunut luonnollisemmaksi mm yrttien muodossa.

Herkkävatsainen pienruuna on siirtynyt kaikista teollisista rehuista

luonnolliseen ja voi mainiosti, samalla iso tallikaveri on siirtynyt samaan

ruokintaan.

Meillä on käytössä myös 2 isoa teiltä hankittua heinäverkkoa, joilla saatiin

päivittäinen ulko-heinämäärä riittämään kahdeksaksi tunniksi entisen tunnin

sijaan. Ahne iso ruuna söi ennen samalta seisomalta kaikki ruuat tarhassa, nyt

välillä levätään ja leikitään ja sitten taas syödään. Kullanarvoisia ovat ne

heinäverkot pitkänä päivänä ulkoillessa !

Kesäterveisin Pia x Ylppö (pikku) ja Anu x Tähti (isompi) Merikarvialta


Tervehdys Satu!

Tilasin teiltä isommat bootsit suomenhevosoriilleni n. kuukausi takaperin. Lähetän nyt sinulle kuvia kuinka hyvin ne bootsit oikeasti toimivat myös työkäytössä.Kuvissa päämiehellä on silakkareki perässä ja jäällä oli paikoittain lunta hevosen polviin asti.Kaiken lisäksi jään ja lumen välissä oli aika reipas loskakerros. Bootseissa ainoastaan 10 kpl best gripin nastoja per kenkä ja minkäänlaisia lipsumis ongelmia ei ole ollut.Jäljistä  näkee ettei kavio ole lipsunut ja hevosen askellus on ollut reipasta ja rentoa. Edes raskaampi taakka ei ole lipsumisia tehnyt, joten 10 pisteen bootsit! Terv. Tiina Nieminen(ps. Tiina kertoi, että samaa rekeä lumisella/jäisellä asfalttitiellä vedettäessä hevonen pysyy paremmin pystyssä kun kengälliset lajitoverinsa)

pmiesjll4.jpg

 

pmiesjll3.jpg

pmiesjll5.jpg

 


Kaksivuotiaalla lämminveri ravurinalullamme oli selkeä ongelma; valmennusajoa olisi päästävä ajamaan mutta kavioiden puolesta tehtävä oli mahdoton. Etujalkojen kaviot ovat nimittäin perineet vanhemmiltaan matalat anturat ja kesäloman kengättömyys oli hiertänyt pois loputkin mahdollisuudet laittaa kavioihin normaalit rautakengät. Ilman kenkiä matalapohjaisessa kaviossa pienetkin kivet hyvilläkin pohjilla ajettaessa aiheuttivat mitä ilmeisintä kipua joten kengittä ajaminenkaan ei tullut kyseeseen.

Olin jo ollut tietoinen kengättömistä hevosista joten sitä kautta tutustuin myös hevosille varta vasten suunniteltuihin ”lenkkareihin” eli Easy Bootseihin.

Otin yhteyttä Vainikan Aittaan ja pian Satu & Jiri tulivat henkilökohtaisesti tallille sovittamaan tammallemme parhaiten soveltuvaa mallia. Easy Boot Epic osoittautui sopivaksi malliksi, lisäksi valitsimme pohjalliset lisäämään iskunvaimennusta ja istuvuutta.

Seuraavana päivänä lastasimme varsamme autoon ja suunnistimme paikalliselle harjoitusradalle. Heti ensi askelista oli selvää, että lenkkarit auttaisivat meitä pääsemään tavoitteeseemme; tamma ei enää arkonut etusiaan ja valmennus voisi alkaa täysipainoisesti. Lenkkarit pysyivät hyvin jalassa ja tamma oli itsekin selvästi mielissään pehmeästä askelluksestaan. Lenkkarit ovat varsalla aina ”alla” silloin kun treenataan, vapaa-ajallaan se ei lenkkareitaan käytä.

Lenkkareita on nyt kokeiltu myös erilaisilla alustoilla, mm. hieman upottavalla sänkipellolla mutta kertaakaan ne eivät ole tippuneet pois kesken lenkin. Pari ensimmäistä kertaa lenkkareita oli aavistuksen hankala pukea mutta kun löysi oikean tekniikan ja lenkkaritkin olivat mukautuneet, ei pukeminen ja riisuminen voisi olla helpompaa. Lenkkareiden mukana tuli myös hokit, joskin niiden kiinnitys vaati hieman yritystä mutta kun ne kerran kiinni saatiin ovat nekin pysyneet paikoillaan. Hyvänä puolena pidän myös kattavaa varaosatarjontaa, periaatteessa jokainen yksittäinen osa on korvattavissa.

Ilman Easy Boot Epic:jä varsamme ei todennäköisesti olisi edelleenkään päässyt valmentautumaan täysipainoisesti. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tällaiseenkin vaihtoehtoon mikäli hevosen tilanne sitä vaatii, joskus on vaan niin ettei vastausta löydy kengistä eikä kengättömyydestä vaan lenkkareista :)!

Kristiina Alanko, Will talli


 

Tässä Tiia Mellinin tarina. Tiia hoitaa ammatikseen eläimiä, lue lisää hänen sivuiltaan. Linkki tarinan lopussa:

dscf2898-pieni.jpg

Kuvassa islanninhevonen Telpa frá Reykjavik ja saksalainen risteytysponi Casper II. Molemmat nauttivat elämästään kengättöminä niinkuin luonto on ne luonut – yksikään hevonen ei synny kengät jalassa. Jäisillä keleillä käytämme liikutuksessa bootseja, joissa on nastat estämässä liukastumisilta. Satu ja Jiri käyvät säännöllisesti vuolemassa poniemme kaviot.

 

dscf2921-pieni.jpg

Bootseilla on hyvä juosta myös jäisellä ja koppuraisella kentällä

 

dscf2930-pieni.jpg

..ja bootsit saavat myös olla sievät

 

Syksyllä 2009 alkoi Casper yhtäkkiä ontumaan voimakkaasti vasenta etujalkaa. Kavio ja vuohinen olivat lämpimät ja oireiden perusteella näytti, että vika on nivelessä. Jalka kuvattiin, ja syyksi paljastui hiekka, joka oli päässyt kavion sisään. Kavioaines oli haurastunut liiallisesta kosteudesta, ja hiekkaa päässyt pikku hiljaa kertymään, kunnes paine oli tarpeeksi suuri ja aiheutti kiputilan. (Hiekka oli kuin tikku, joka on kynnen alla.) Satu kävi vuolemassa kavion sivusta auki, jotta hiekan sai pois. Ontuminen loppui siihen. Tällä hetkellä Casperilla käytetään liikutuksessa etujaloissa bootseja, kunnes kavio on kasvanut kokonaan takaisin. (Satun huomautus: hiekan yläpuolella oli myös sientä, joka poistettiin samalla kertaa.)

kasperin_kaviokuva.jpg

Kasperin kaviosta otettu röntgenkuva

dsc_0002.jpg

Kasperin kavio vuolun jälkeen.

Poneillamme ei myöskään käytetä kuolaimia, vaan kuolaimettomia bitless bridlejä tai LG-bridlejä (kuvassa). Hierojana en suostu laittamaan metallia hevosen suuhun. Kuolaimet vaurioittavat tuntoherkkää kudosta suussa ja aiheuttavat painetta kieleen. Kieleen kohdistuva paine saa kaulan alueen lihakset kramppiin ja vaikeuttaa hengitystä. Kuolaimet aiheuttavat hermoärsytystä ja -vaurioita sekä kiputiloja.

Ratsastamisen tulisi olla mieluisaa myös hevoselle, eikä missään nimessä kivuliasta. Kuolaimen käytölle ei ole mitään oikeaa perustetta.
Jopa ”edellisessä elämässään” täysin väärin ja kovasuiseksi ratsastettu Casper-ponimme on herkistynyt kuolaimettomilla suitsilla edestä hyvin kevyeksi ja mm. nykyään pysähtyy huomattavasti paremmin ilman kuolaimia. Kyse on oikeastaan ihan samasta asiasta kuin koirien piikkipannan kohdalla: haluatko hallita koiraasi piikkipannan avulla vai käyttää mieluummin valjaita. Piikkipanta ei ole sallittu – ihmettelen miksi kuolaimet ovat.

 

dscf2900-pieni.jpg

Työssäni näen liian usein vääränlaisten varusteiden aiheuttamia kipu- ja jännitystiloja hevosilla.  Suurin osa hevosen ongelmista on ihmisen aiheuttamia. Vääränlainen satula kipeyttää selän, kuolaimet saavat puremalihakset ja niskan kramppiin, kengät aiheuttavat verenkiertohäiriön jalkoihin ja rasittavat nivelsiteitä ja niveliä. Kun tähän listaan vielä lisätään vääränlaisen ruokinnan aiheuttamat ongelmat, niin ei ole ihme, että eläinlääkäreillä on töitä.

Kaikkiin olosuhteisiin, kuten liian märkiin tarhoihin, emme valitettavasti aina voi vaikuttaa, mutta paljon voimme joka tapauksessa itse tehdä hevosen hyvinvoinnin eteen. Hyvä ruokinta heinäanalyysiin perustuen (- ei voi antaa mitään lisiä oikeissa suhteissa, jos ei tiedä,
mitä perusruoka sisältää), säännöllinen kavioiden hoito, liikutus ja lihashuolto, hevosystävälliset varusteet sekä hevosseura pitäisi kuulua jokaisen hevosen oikeuksiin.

Tiia Mellin – www.luontaishoitolarephlex.fi


 

Bootseja käytössä Suomessa matkaratsastuksessa 50-120 km tason hevosilla! Kuvissa hevosilla Easyboot Epicit, Baret sekä Edget. Kuvat Tea Lehtonen.

 

p9060052.jpg

Kuvassa Sanna Vesto ja Joe

 

p9060071.jpg

Kuvassa vasemmalta Tiina Suo-Anttila / Ruuna, Jaana Päiväranta / Metku ja Sanna Vesto / Joe

 

p9060062.jpg

Jaana / Metku, Sanna / Joe

 

p9060058.jpg

Jaana / Metku, Sanna / Joe, Tiina / Ruuna

 

p9060061.jpg

 

 

p9060069.jpg

Sanna / Joe, Jaana /Metku (keskellä), Tiina / Ruuna


 

Tässä tarina jonka Cavallon perustajat saivat ja lähettivät meille myös:

To Cavallo Company,

In July 2008 I purchased 6 pairs of your Simple Boots for our three horses. I have put over 100 miles on two sets, for my 4 year old filly. This is not “trail” riding but hard backcountry up and down steep hills, through brush, over logs and downed trees, tall grass and rock and gravel conditions. I do a lot of scouting for hunting and antler hunting by horseback and we use our horses to retrieve our big game animals from the woods so the terrain is not always favorable to pleasure riding. These boots provide great protection.

Through the hard and rigorous demands on these boots I am well pleased with how they are holding up. We have a 32 year old mare that is having some hoof problems on her front legs and we have kept her in her boots for the past month trying to help her hooves grow out under the protection the boots provide. We are seeing some good results with her hoofs.

But my main purpose for this letter is to give testimony of the ruggedness and quality of these boots.

A week ago I was riding and was trying to get to the base of an old beaver pond. I crossed the creek and got up on the bank of a smaller pond trying to get around it to the upper one. I came to a point that I could go no further and started to back my filly out. She stepped off to the right into knee deep mud and lunged forward. At this time we were in mud and water, mostly mud, up to her belly. I bailed off to get the weight off her, right or wrong, and she continued to lunge another six or seven times in about a 30 foot path and finally worked herself free. Luckily, she did not hurt herself. During this time she kicked me in the calf while she was trying to get out and I crawled through the mud to the ponds edge. By this time my son, who was riding with me had left his horse on the trail, and had gotten up to us. We checked her out to make sure she was okay, and she was. She was completely covered with mud half way up her sides. While checking the saddle and other gear I had on her I looked down at her boots and I was surprised that all four were still on – amazed that even the Velcro closure straps were still hooked. A lot of times muddy conditions, much less severe than this, will pull metal shoes right off of a hoof. My son helped me get on and we rode the last two miles in cold and drizzly weather back to the truck and trailer. I spent the next day on crutches and hobbled around for about a week while my calf healed up.

These boots are a great product and I will never be without them. It is such a comfort to know that my barefoot horses will have better protection than what conventional metal horse shoes can provide. And in the long term these boots are much cheaper. Thank you.

Sincerely, Mike Idler

 


 

Saimme puhelun viime keväänä naiselta, jonka nuori hevonen kärsi hauraista kavioista. Kengät ei pysyneet  jalassa, kaviot murenevat ja omistaja oli todella epätoivoinen. (Saamme tällaisia puheluita nykyään viikottain.) Kävimme vuolemassa hevosen kaviot, omistaja hankki bootsit joka jalkaan ja tässä kirje viikon jälkeen käynnistämme:

 

”Moi, Käytiin perjantaina illalla Lillin kanssa ihan köpöttelemässä uusien lenkkareiden kanssa eikä ollut mitään ongelmia. Ei edes kompuroinut.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt Lillin kavioiden kunnosta, sillä olin ihan varma, että viimeistään seuraavana päivänä ne ovat lohjenneet todella pahaan kuntoon, mutta ei. Hyvältä näyttää, arkomista näkyy kun kävellään asfalttitien yli takaisin talliin (ilman bootseja), mutta muuten ei. Tuntuu, että tarhassa meno vain yltyy.

Tänään juoksutin Lillin 20 min bootsit jalassa ja oli erinomainen! Ei kompurointia eikä arkomista. Ehkäpä jopa uskaltaisin sanoa, että oli varmajalkaisempi. ”

 

Ja seuraava kirje parin kuukauden päästä:

 

”Hei, ja terveiset vauhdikkaalta maastolenkiltä!

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa ikinä Lillin kanssa kunnon lenkillä (aikaisemmin on ollut aina jostain kenkä irti tai ei olla uskallettu mennä kavion polkemien takia). Samalla vähän testattiin bootsien kestävyyttä ja pysyvyyttä. En voi muuta todeta, kuin että bootsit ovat olleet hevosurani parhain hankinta.

Ryvettiin metsässä, mentiin kovemmalla hiekkatiellä ja otettiin vähän vauhtiakin pois hyvällä suoralla ja Lilli pysyi pystyssä bootsit jalassa eikä mitään ongelmia ollut.

Kaviot eivät ole lohjenneet ollenkaan ja kaikki arkominen on hävinnyt. Täytyy myöntää, että en ole ikinä odottanut kesää näin paljon, sillä saamme alkaa huoletta treenaamaan ilman kenkäongelmia.

Kiitos vielä kerran ja oikein ihanaa kesän odotusta!

Henriikka ja Lilli”

Lilli.jpg

Lilli seuraa tarkkaavaisena mitä kaviolle tehdään

Lilli_vej_ennen.jpg

Lillin vej ennen ensivuolua kenkien poiston jälkeen

Lilli_vej_jalkeen.jpg

Lillin vej ensivuolun jälkeen

Tässä siis yksi tarina niistä monista, jotka ilahduttavat meitä jatkuvasti!  -Satu-


Helen Drombergin hevoset Triks ja Free, nauttivat laajoista laitumista ja isoista tarhoista ja elävät pihattoelämää kengättä. Triks on ollut kengättä 5 vuotta ja Free koko ikänsä, eli 3 vuotta. Helenin mielestä on hyvä, että hevoset saa turvallisesti elää laumassa ja ”heittää kannat kattoon” huoletta, jos niin haluavat, niinkun kuvasta näkyy 🙂

Kaviot vuollaan Jirin toimesta säännöllisesti. free_hyppaa.jpeg

kisa2.jpg

Kuvassa Triks kisaamassa koululuokassa, eli vakavaakin toimintaa kengättömällä hevosella voi harrastaa.

triks_ja_karryt.jpeg

Hieman pieni kuva, mutta Triks opettelee vetämään valjakkokärryjä. Kuvassa bootsit kaikissa neljässä jalassa.


kaarinan_hevoset.jpgKuvassa kengättömiä Irlannin cobeja rekiretkellä pohjoisen maisemissa. Kuvan on ottanut Emma Järvenpää.


Erään tallinpitäjän kokemuksia kengättömistä sekä kengällisistä hevosista:   ”Kun nyt muutaman kuukauden on tallissani ollut kengällisiä hevosia, niin olen huomannut, että kyllä kengällinen hevonen teettää töitä + kuluttaa ihan eri tavalla tallin lattiaa ja pihoja. Kengitetty hevonen ei pääse tarhassa liikkumaan yhtään sen paremmin, jos on sellaset koppuratarhat kuin mitä tällä hetkellä vielä osittain on. Tosin pelästyessään kengällinen hevonen riekkuu enemmän ja liikkuu varomattomammin verrattun kengättömään. (= esim. uusivuosi)

Lenkeille kengällinen ei ole aina tänä talvena päässyt kun lumi pakkaa kenkiin kiinni, mitä ongelmaa ei ole kengättömällä. Kengällisen jalat suojataan monilla eri suojilla, mutta hokkikenkä rikkoo suojat ja jalat aika hyvin joka tapauksessa, talvella etenkin. Kun sitten kengitysväli on pitkä, alkavat kaviot kolkkaamaan yhteen ja kuluttamaan liikutuksessa toisiaan + lopulta lenkin jälkeen on kaviot hokkiireikiä täynnä. Talliin tultaessa hokkikengälliset hevoset liukastelevat, eli vaikka valettu lattia olisi nimenomaan karhennettu tuota asiaa silmällä pitäen, niin eipä auta… ehkä kumimatto toimisi, en tiedä.

Itse huomaan, että suurin ongelma kengättömien hevosten käytössä on se oma pääkoppa. Luottaminen siihen, että hevonen pysyy pystyssä, on vaikeaa, etenkin ratsastaessa, kärryjen kanssa ei tätä ongelmaa ole… ehkä se on siis tämä itsesuojeluvaisto.”


gast_ohjasajossa.jpg

gast_tyn_touhussa.jpg

Gastin omistaa Minttu Salmela ja Gast asuu taas muutaman vuoden muualla elon jälkeen meillä Vainikan aitassa. Mintun äiti kertoo: Gast on vuonna -97 syntynyt vuonohevosruuna ja ostimme sen Saksasta vuonna 2006. Gast on ollut kengätön koko elämänsä ja kaviot onkin vahvat ja helppohoitoiset. Tästä on meidän ollut helppo jatkaa ilman kenkiä ja hyvin on pärjätty. Harrastamme Gastin kanssa maastoilua, koulu- ja esteratsastusta ja ohjasajoa. Toiveena olisi joskus opettaa poni vetämään kärryjä.

 

gast.jpg

 


 

”Eetu on 7v sh-tamma joka ollut nyt 5kk ilman kenkiä oltuaan välillä 2v kengässä. Satun sivut löysin jo paljon aikaisemmin
mutta vasta viime syksynä kengät otettiin pois. Nyt mennään välillä bootsit jalassa kovilla ja liukkailla teillä ja välillä
”paljain varpain” pehmeemmillä metsäteillä. Kaviot tuntuu hyviltä eikä ihmeempiä ongelmia ole ollut sen jälkeen kun
vanhat naulanreiät kasvoi pois. Kengättömyyden myötä myös ruokinta on tarkistettu vastaamaan hevosen tarpeita.”

eetu.jpg

Kuvassa Eetu, joka asuu Raumalla. Kuvan ottanut Mari Mattila.

 

Bootsikokemuksia Eetun omistajalta:

 

Heippa Satu!

Bootsit on nyt sisäänajettu ja toimivat hyvin.Tiistaina paineltiin Eetun kanssa niin täyttä laukkaa ku hevonen vaan pääsi ja ekaa kertaa se nyt laukkas vapaasti, ku aiemmin se on menny sellasta omituista könölaukkaa. Mut tää oli vast toinen kerta kenkien poiston jälkeen ku yleensäki laukattiin.
Nyt ku etukavioit ei oo enää sillai kulunu ku on ollu bootsit, ni ne on kasvanu ja istuvat mun mielestä bootseihin hyvin.Takajaloissa en enää oo käyttäny bootseja ja ne taas kuluu. Epäilen, et nuo kolmosen bootsit tulee olemaan isot niihin piakkoin, mut mä saan tehtyy niistä talvibootsit etusiin ja varmaan tilaan jossain välis kakkosen bootsit takasiin.

Kiitos oikein paljo bootseista ja hyvistä neuvoista =)
Tiina

 


 

Sari Ylivainio Reitkallista kertoo näin:

Kaikki lähti 2007 kesäkuussa, kun hevoset olivat laitumella. Naapurini Päivi Sorsa kertoi, että hänen hevosensa on ilman kenkiä, että kokeile sinäkin. En ihan suoraan rynnännyt kengättömyyteen, vaan otin netistä selville www.kengattomathevoset.fi kautta, että mitä se nyt merkitsee jos hevonen on ilman kenkiä. Monen tunnin nettisurffailun innoittamana päätin kokeilla kengättömyyttä kaikille silloisille neljälle hevoselleni. Päivi kävi säännöllisesti meillä auttamassa minua ja neuvoi alkeita vuolussa.

 

sariy1.jpg

 

Hevosista kolme on nyt myyty ystävilleni ja valitettavasti he eivät jaksaneet/uskaltaneet jatkaa kengättömyyttä. Pojalle on tullut hivutus ongelma takaisin kenkien laiton yhteydessä. Indi ei tarvitsisi kenkiä ollenkaan, mutta uusi omistaja ei halua kengätöntä hevosta, tietämättömyys ja pelko on suurin syy tähän… Näsä on ratsastuskoulussa ja siellä ei tälläistä harrasteta 🙂

 

Tässä kokeilun tulokset:

 

-LUMI, Suomenhevonen 15 v., on aina ollut ongelmia laukan kanssa, ravi on usein epäpuhdas, peitsaa herkästi, monet luulivat Lumea Issikaksi. Lumi arkoi kovalla pohjalla kenkien lähdettyä, joten hankin bootsit ja arkominen loppui kuin seinään. Jos ratsastin pehmeällä pohjalla, pystyin ilman bootseja ratsastaa hyvin. Alussa sain melkein joka päivä vähän viilata kavion reunoja, ettei repämiä syntynyt. Syksyllä valmentaja ihmetteli, että miksi Lumi on nyt yhtäkkiä puhdas raviltaan. KAIKKI askel lajit parantuivat! Käynti ei ollut enää laahaavaa, laukka pysyi yllä paremmin kuin ennen. TÄNÄ PÄIVÄNÄ Lumen kaviot ovat priimakunnossa, vuolija käy 7 viikon välein, minä huollan ja vuolen varovasti väliaikana. Pidän Lumen kengättömänä, koska se voi paremmin!

 

sariy2.jpg

 

-INDI 16 v, vuoristohevonen

on ollut joskus kengättömänä aiemminkin, joten tämä poni ei arkonut paljoa alussakaan, Indillä käytin bootseja tosi harvoin, vain jos tiesin, että menin soratiellä paljon, mutta Indin kaviot eivät lohkeilleet paljoo mitään alussakaan, syksyllä kaviot olivat jo kivikovat, parhaat kaviot tässä sakissa!

 

POIKA, Suomenhevonen 15 v.

-Pojalla oli ongelmana takajalkojen paha hivutus. Poika ei paljoa arkonut, askel lajit paranivit ja elokuussa Poika ei hivuttanut enää ollenkaan! Kavioiden reunojen viilausta muutama kerta viikkoon alussa.

 

sariy3.jpg

 

-NÄSÄ, Suomenhevonen 9 v.

Arkoi eniten tästä sakista. Kavio vahvistui hyvin syksyyn mennessä. Bootseja piti pitää aina maastossa kumminkin. Valmentaja huomasi askellajien paranevan syksyllä.

Bootseista helppokäyttöisimmät ja helpot pukea/riisua on Simple Bootsit. Olen kokeillut Epicejä ja Bareja ennen näitä! Todella hyvät bootsit ja varsinkin jos siirtyy kengättömyyteen, niin ei mene hermoja sen vuoksi kun ei meinaa saada bootseja päälle 🙂 Siihen varmaan tyssäs monella syksyllä kengättömyys kokeilu, harmi!

Kuvaaja Matti Teräsranta

 


 

eija2.jpg

 

Meillä on neljä islanninhevosta, jotka ovat kengättä syksystä kevääseen. Ensimmäisenä talvena hevosillamme oli hokkikengät, mutta se talvi olikin sitten todellista piinaa jatkuvien tieramöykkyjen (pahimmillaan lapsen pään kokoiset jääpallot hevosen jalan alla) kanssa niin tarhassa kuin ratsastaessakin. Tilsakumeistakaan ei ollut apua. Siitä saakka hevosemme ovat olleet syksystä kevääseen kengättä, ja hyvin on mennyt! Ratsastamme enimmäkseen lumisilla metsäreiteillä ja umpihangessakin, joten kenkiä ei todellakaan tarvita. Myöskin liukkaammilla tieosuuksilla hevonen säilyttää selkeästi paremmin tasapainonsa kuin kengät jalassa. Ja kaviot voivat upeasti! Kengittäjät päivittelevät, miten voikin olla niin lujaa kavioainesta ettei meinaa puukko pystyä!

 

eija5.jpg

Kesäisin olemme vielä pitäneet kengät, mutta harkinnassa on ensi kesä kokeilla ilman.

 

eija4.jpg

Yksi hevosistamme sairasti hiilihydraattiherkkänä viime syksynä kaviokuumeen, ja joutui pitämään tämän talvea sen vuoksi sairaskenkiä etujaloissaan. Nyt on kengättä, mutta jäisellä alustalla arkoo kavionpohjiaan. Tällöin käytämme sillä Simple Bootseja, ja meno on reipasta! Tamma laittaa halukkaasti itse jalkansa lenkkariinsa!

 

eija1.jpg

 

Muutoinkin arvostamme pehmeitä arvoja ja luonnollisia hevosmiestaitoja – käytämme esim. kuolaimettomia suitsia ja ratsastamme pääasiassa paino- ja ääniavuilla.’

 

eija3.jpg

 

Eija Heiskanen, Sonkajärvi
www.pihlajapihantalli.net


Tammaltani otettiin kengät huhtikuun alussa pois syystä että halusin
kokeilla kuinka tämä,sanoisinko kiisteltykin asia meillä toimisi ja
olin varsin kypsynyt jatkuviin ongelmiin mitä kengityksien kanssa oli.
Se tie alkoi olla loppuun kuljettu ja kaikista mahdollisista
virityksistä huolimatta hevoseni kaviot voivat aina vain huonommin ja
huonommin.
Päätös ei syntynyt hetkessä vaan pohdin sitä pitkään ja hartaasti ennen kuin uskalsin siihen ryhtyä.Toki tiesin hevosia jotka pärjäsivät hienosti ilman kenkiä mutta omani kaviot olivat niin ”heikossa hapessa”, että se laittoi miettimään onnistumisen mahdollisuutta.
Löysin Satu Tannisen sivut puoli vahingossa etsiessäni kengättömyydestä tietoa ja rohkaisin mieleni ja otin Satuun yhteyttä puhelimitse. Olin vertaillut erilaisia bootseja,joita arvelin tarvitsevani vastaisuudessa ja Simple bootsit vaikuttivat meille sopivilta helpon puettavuuden takia. Myös Sadun tarjoama
sovitusapupalvelu vaikutti ensikertaa bootseja ostavalle helpottavalta
asialta.

 

 

pupe4.jpg

Ennen kenkien pois ottoa olin Sadun neuvosta ”päivittänyt ruokinnan” ajan tasalle, jotta vältyttäisiin siitä johtuvista ongelmista. Niinpä siis tuumasta toimeen. Kengät naulaan ja Bootsit tilalle kovien alustojen varalle. Jännitin kovasti ensimmäisten päivien aikana arkomista kun kavio oli kovin lyhyt ja hapero, anturan ohuudesta puhumattakaan mutta turhaan.Tamma iloinen ja bootseja tarvittaessa antaa pukea ne mielellään ja liikkuu kuin kotonaan ne jalassa. Kaviot kuluneet sivuilta jonkin verran mutta ei mielestäni niin paljoa vielä kuin kuvittelin. Kysyin tallinpitäjältä eilen jotta kuinka tarhailu sujuu ja hänen mukaan ihan hyvin menee ja heppa vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Bootsit on myös tosi helppo puhdistaa veden alla käytön jäljiltä mikä oli positiivinen yllätys. Jopa se vino vasen kavio on paremman tuntuinen nyt ilman kenkää kuin kengityksen jälkeen jolloin lämpöili aina ja pulssi tuntui ajoittain.

 

Ensimmäinen viikon jälkeen ilman kenkiä fiilikset hyvät! Satu kävi tsekkaamassa kaviot ja totesi jotta ihan hyvältä näyttää,katsotaan kuukauden päästä tilannetta seuraavan kerran. Toki kaviot näyttävät kengälliseen tottuneen silmiin pieniltä mutta jos katson hevostani se näyttää  iloiselta, sitä arkomista jota kovasti pelkäsin ei vielä ole muuten näkynyt kuin vähän varovaisempana
askelluksena joillakin kovilla ja kivisillä pohjilla,toki maastoon tai kovemmalle alustalle ratsastamaan lähdettäessä olen käyttänyt bootseja, muuten on ollut ilman niitä. Kävin myös rämpimässä hieman testi mielessä oikeinkin hankalassa maastossa bootsien kanssa ja en saanut niitä irtoamaan.

 

pupe3.jpg

 

Nyt kolme viikkoa kulunut kenkien poistosta ja kaikki sujuu hyvinedelleen.Olen toki pyrkinyt raspia näyttämään kavioille heti kun ”rispaantumista” ilmenee ja hieman enemmän sitä on nyt tullut kun olemme saavuttaneet vanhat naulan reiät.

 

pupe1.jpg

Päästin tamman ulkokentälle hieman irrottelemaan pitkän saikun jälkeen ja yllätyin kuinka askellus näytti niin hyvältä vaikka viimeiset puoli vuotta on ollut melkein täydessä levossa. Jos ravilisäykset nyt ei mitään Gp-tasoa koskaan ole olleetkaan niin väittäisin että pisteli menemään paremman näköisesti kuin parhaassa lihas kunnossa kenkien kera. Jopa hevosista juuri mitään tietämätön mieheni huomasi eron.

 

pupe2.jpg

Nyt tasan kuukausi takana ja Satu kävi vuolemassa kaviot. Antura jo paksumman oloinen kun alussa ja olen edelleen hyvin tyytyväinen. Tosin menen vielä halpaan kun kaverit huijaavat että etukenkä on irti kunnes muistan että niin pitääkin ja huokaisen. (Polki usein irti ne aikaisemmin) Nyt innostaisi oppia itsekin vuoluhommia sen verran että voisi vain parin kuukauden välein tarkistuttaa ammatti-ihmisellä että pysyy kuosissaan.
Jos suuntaus jatkuu näin hyvänä tulevaisuudessa kavioiden osalta niin tuskin enää laitan kenkiä jalkaan. Isot kiitokset Sadulle ja Jirille kaikesta!
Terv. Pia ja Pupe

 


 

Tässä Kanadalaisen Lynnin kertomus omasta kengättömästä hevosestaan, jonka kanssa Lynn kilpailee kenttäratsastuksessa:

Nimeni on Lynn ja hevoseni nimi on Merlin. Se on 6 vuotias Anglo Arabi, joka on ollut minulla syntymästään lähtien. Se on ollut aina kengätön. Olen kouluttautunut kavionhoitajaksi kun se syntyi joten olen ainoa joka on koskaan hoitanut sen kavioita. Merlin sai kasvaa oloissa jossa sillä oli mahdollisuus käyttää vaihtelevia alustoja ja se sai myös paljon liikuntaa ja uskon että se on yksi asia miksi se on nyt niin vahva ja tervekavioinen. Se on aina ollut hyvin urheilullinen.

 

july_jovale_2008_009.jpg

Asumme vuoristossa ja treenialustamme on sora ja hiekkateitä. Kun totutin Merliniä satulaan ja ratsastukseen, liikuimme pelkästään vuoristossa. Se tottui pienestä pitäen vaihteleviin ja vaikeisiinkin maastoihin eikä sen tarvinnut liikkua paljoakaan kentällä. Mieheni on kova juoksemaan ja hän yleensä juoksee meidän vierellä lenkeillämme.

 

july_jovale_2008_025.jpg

 

Kun mieheni valmistautui maratonille, treenasimme niin, että hän juoksi vierellä ja minä ratsastin Merlinillä. Joinakin päivinä matkasimme 15 mailia, Merlin ja minä laukkasimme ja ravasimme pitääksemme miehelleni vauhtia yllä. Käytän Cavallon Simple Bootseja Merlinin etujalaoissa aika ajoin ja ne on toimineet todella hyvin.

 

july_jovale_2008_029.jpg

 

Kun mieheni treenaa maratonille, me siis treenaamme kenttäkilpailuja varten. Kilpailuissa en käytä bootseja, koska Merlinin täytyy saada hyvä tuntuma pohjaan hypätessään. Käytämme kilpailuissa usein myös kuolaimettomia suitsia.

 

july_jovale_2008_068.jpg