Ilmatieteenlaitoksen sivujen mukaan tähän päivään mennessä (9.8.2018) hellepäiviä on ollut 57 joista 14 ensimmäistä jo toukokuussa. Viime päivät on olleet ihanan viileitä mutta tänään taas helleaalto valtasi maan. Näyttää kuitenkin siltä, että syksy tekee kovasti tuloaan, illat on selkeästi viileämpiä, myöhäisillat alkaa pimenemään ja säätiedotuksen mukaan helteet on vahvasti väistymässä.
Koko heinäkuu meni aika pitkälle hevosten tönöttäessä pihaton suojissa paarmoilta, mutta nyt meininki on jo ihan toinen.
On jollain tavalla ihanaa että kesä on ollut pitkä, vaikka ihan näin kuumaa ei olisi toivonut. Ollaan molemmat sen tyyppisiä ihmisiä, että elimistö ei toimi liian lämpimässä, joten pihahommat on jääneet tekemättä suurimmaksi osaksi. Saatiin kuitenkin hevosten valtakuntaa laajennettua ja paranneltua ensi talvea varten ja siitä tuli todella kiva ja toimiva.
Hevoset liikkuvat entistä enemmän ja pohjiin tuli tosi kivasti vaihtelua. Pojat käyttävät paljon penkereitä nousuihin ja laskuihin, tasaistakin paikkaa löytyy. On kiva katsoa miten ne valitsevat omat kulkureittinsä ja yllättävän monesti ojan yli hypätään vaikka pääsisi vaihtoehtoisesti myös tasaista tietä, jyrkästä penkereestä laskeudutaan vaikka muutaman metrin päässä on tasaisempaa. Selkeästi pojat nauttii!
Yksi iso plussa tässä tarharakennelmassa on, että siellä on todella kiva ratsastaa. En ole koskaan tykännyt ratsastaa tasaiselle kentällä ja väkerrellä sinne keinotekoisia esteitä. Imeisesti poden mielikuvituksen puutetta. Nyt saa jumpattua hevosta monipuolisesti ikäänkuin huomaamattaan ja aina joku laumakaveri lähtee jumppahetkeen mukaan. Kaviotkin kuluu kivasti samalla kun koko pihaton tie aidattiin hevosten käyttöön.
Sain ystäväni Minnan kylään ja hän saikin heti testata Aksun kanssa miltä maastoilu tuntuu lauman keskellä. Reksu oli pirteässä menossa mukana, Erkkikin tuli näyttämään miten piehtaroidessa vaihdetaan puolta:
Sittemmin Aksu on saanut kesäpoikalookin. En tiedä kumpi helpottui enemmän, minä jonka kädet ei jaksa selvitellä tuhottoman paksua karstaantuvaa harjaa, vai Axel, jonka kaula harjan alla oli tulikuuma ja iho harjamarrossa keräsi tuhottomasti rasvaa ja likaa. Ihminen jalostaa monesti eläimiin piirteitä mitkä ei pidemmän päälle ole eläimelle itselleen positiivinen asia. Harja olisi pitänyt leikata kauan aikaa sitten.
Joudun myös ohentamaan Axelin ylipaksua ja pitkää otsatukkaa. Parturoinnin jälkeen käytös muuttuu aina rauhallisemmaksi. Onhan se mukavaa saaliseläimelle nähdä ympärilleen.
Tässä vielä tarhakierros Axelin kyydissä: