Jos hevosesi osaisi ihmisen kieltä, mitä luulet että se sanoisi sinut nähdessään?
Linkki artikkeliin joka antoi sysäyksen tälle blogikirjoitukselle.
Huikkaisiko se iloisesti ”heiiii moooi, kiva nähdä!” vai painaisiko se pään alas ja luikkisi nurkan taakse huokaisten, voi ei, taas se tulee simputtamaan ja köyttämään muhun niitä remmejä ja rautoja ja hytkymään mun selkään ja vaatimaan asioita…
Tiedän kyllä mitä meidän lauma sanoo kun ne kuulee minun äänen: Iiiihhahahahahruokaahahahah….
... koska liian pitkään on mennyt että ilmestyn pihalle vain heinäpussin tai kivennäsikippojen kanssa. Onneksi alan olemaan loppusuoralla kaikkien sivustojen tekemisien kanssa ja kohta on aikaa puuhastella taas muutakin kun olla pelkästään ruuan kantajana. Kaikista eniten kaipaan ihan vaan lojumista pitkin tonttia lauman mukana.
Hevoset kokevat liian usein aika paljon stressiä ihan jokapäiväisestä käsittelystä. Ihmisen pitäisi muistaa että hevonen ei ole mopo jonka voi laittaa säilöön kunnes taas tulee tarvetta ”käyttää sitä”, ihminen ei ole pomo, hevosta ei saa käskyttää ja hevonen ei koskaan ”sikaile”. Näen punaista päivityksistä joissa ”hevoset sikailee”, niitä pakotetaan asioihin joihin niillä ei ole minkäänlaista valmiutta ja ihminen pönkittää omaa itsetuntoaan pomottamalla ja käskyttämällä eläintä.
Vieläkin, vuoden 2018 lopussa, kaiken tämän tietoisuuden keskellä, ihmiset kohtelee eläimiä kun toisarvoisia olentoja.
Toivon, että vuonna 2019 tulee suuri herääminen ja eläimien ja luonnon arvostus nousisi eri sfääreihin. Me tarvitsemme sitä, luonto tarvitsee sitä ja eläimet tarvitsee sitä… kipeästi.
Olisiko liikaa pyydetty että pysähdyttäisiin kysymään mitä mieltä hevonen ihan oikeasti on? Sen sijaan että mennään ja otetaan hevonen kiinni tarhassa ja laitetaan riimu päähän, seisottaisiinkin riimun kanssa paikoillaan ja odotettaisiin että hevonen tulee meidän luo. Mitä kauemmin hevosella kestää tulla, sitä syvemmälle peiliin ihmisen on syytä katsoa.
Hevoselle tulee tarjota mahdollisimman lajityypillinen elämä: lajitoverit ja liikunnan vapaus.
Hevosen koulutuksessa tulee kunnoittaa hevosta, sen mielipiteitä ja haluja, hevosta pitää ohjata ja opastaa aivan samalla tavalla kun ohjaamme ja opastamme jälkikasvuamme uusien asioiden edessä.
Hevosta eikä ketään muutakaan saa pakottaa. Ongelmat syntyy pakottamisen seurauksena. Turva syntyy luottamuksesta ja oikeasta käsittelystä. Varusteista on turha hakea turvaa jos perusteet ei ole kunnossa. Se on nähty moneen kertaan.
Hevosella on aina syy huonoon käytökseen ja ihmisen tulee olla se joka ohjaa hevosta oppimaan lempeästi hyville tavoille ja hevoselle miellyttäviin suorituksiin. Hevosen kanssa suorittamisen pitäisi olla myös hevoselle mielekästä. Esimerkiksi maastoreissuilla pitäisi muistaa myös antaa hevosen levätä välillä, jalkautua hevosen viereen, antaa maistaa luonnon antimia ja vain olla.
Koulutukseen voisi ottaa mukaan kärsivällisyyden ja positiivisen palkitsemisen. Aina sen ei tarvitse olla namia eikä naksua, on paljon harmaan sävyjä miten asiat voi tehdä positiivisesti.
Mikä tärkeintä, hevosen kanssa tulee hengata.
Mitä enemmän aikaa vietät hevosen kanssa vain lojumalla paikasta toiseen, sen parempi suhde teille tulee. Sulaudu osaksi laumaa ja katso miten hevosesi oikeasti elää ja mitä se tekee silloin kun sinä et ole vaatimassa siltä suorituksia. Muutenkin ihmiset voisivat lopettaa ainaisen suorittamisen ja pysähtyä ihan vaan vaikka halaamaan puita jos ei muuta keksi. Se on voimaannuttavaa.
Tällaisia aatoksia tämän vuoden päätteeksi. Rauhallista vuoden vaihdetta, nautitaan vuodesta 2019 ja halataan hevosia ja puita ja muita!