Alkuperäinen teksti julkaistu Facebook-sivuillamme 7.9.2013
Hevosten valtakuntaansa tekemästä polusta tuli mieleeni, miten matka hevosten maailmassa on ollut itselleni yhtälailla mutkikas, sen kuitenkin edetessä kaiken aikaa. Ei mennä kohtisuoraa eteenpäin, vaan matkalta löytyy mielenkiinnon kohteita. Välillä kaarretaan oikealle ja välillä vasemmalle. Välillä voidaan mennä vähän edestakaisin, riippuen siitä, missä vaiheessa ja minkälaisessa elämäntilanteessa itse kulloinkin on. Mielenkiinnon kohteista poimitaan itselleen tarpeellisia tiedon ja taidon jyväsiä.
Jokaisella ihmisellä on aina jotain opittavaa, jokaisella ihmisellä myös jotain annettavaa. Kokenein konkarikin oppii koko ajan uusia asioista, jos haluaa kehittyä ihmisenä. Nöyränä pysyminen on taitolaji. Kokenein konkari voi ottaa hyvin opikseen täysin noviisiltakin. Oppi voi olla yhtä hyvin se, että näin en halua toimia, kun se, että tämä tuntuu hyvältä ja johdonmukaiselta. Kun luottaa itseensä ja omaan intuitioonsa tekemisissään hevosen kanssa, matka jatkuu enemmän mutkitellen, vähemmän edestakaisin sahaten.
Paras opettaja meille on hevonen itse. Hevonen ei sanele metodeja, vaan elää tässä hetkessä. Jokainen hevonen opettaa meitä eri asioissa. Jos olet valmis ottamaan opin vastaan hevoseltasi, syntyy kehitystä. Jos junnaat vanhoissa fraaseissa, poljet paikallasi, syntyykin kuoppa mutkittelevan ja eteenpäin soljuvan polun sijaan. Kuopasta on joskus hyvinkin vaikea kiivetä ylös.
Pikkuhiljaa edeten
Luota itseesi ja kuuntele hevostasi. Tämä voi tuntua myös fraasilta jonkun miettiessä miten hevosta tulisi kuunnella. Tässä esimerkki miten itse asian ymmärrän:
Talutat hevostasi pihatiellä/maastossa, hevonen jännittyy ja pysähtyy. Annat sen katsoa huolestuttavaa kohdetta ja tarpeen tullen jos huoli ei häviä eikä hevonen rentoudu, käytte katsomassa jännittävää asiaa lähempää. Jos olet ratsain, laskeudut tarvittaessa selästä hevosen viereen. Pysyt itse rauhallisena ja rentona ja viet hevosta lähemmäs huolen aiheuttavaa kohdetta vasta, kun se on täysin rento, askel kerrallaan ilman pakottamista. Muistat pysyä itse pelottavan kohteen ja hevosen välissä, tehden edelleen niitä mutkia lähetyttäess kohdetta. Suoraan kohdetta kohden ei kannata kävellä, se ei ole hevosen tapa lähestyä asioita. Aina mutkitellen. Joskus teidän täytyy mennä ensin vähän kauemmas saadaksesi hevosen ensin rennoksi, joskus vain seisoa, hengitellä ja katsella maisemia. Joskus tämä voi kestää kauan, mutta seuraavalla kerralla eri paikassa samanlaisen huolestuttavan asian kohtaaminen on jo paljon helpompaa.
Monesti unohdetaan tai ei välttämättä edes ymmärretä, että nämä tilanteet on niitä timantteja arjen harmaudessa, ihan parhaita luomaan suhdetta hevoseesi, joko negatiivisella tai positiivisella tavalla. Jos emme koskaan koe vastoinkäymisiä, emme koskaan opi myöskään mitään. Positiivisella asenteella ja johdonmukaisella käytöksellä tarjoat hevoselle vaihtoehdon ymmärtää asia ja rentoutua, muuttaa pelko uteliaisuudeksi ja teidän välinen luottamus kasvaa. Hevonen oppii, että sillä on mahdollisuus selvitä kanssasi hengissä, jos toimit jokainen kerta sen pelkorajan alapuolella ja johdonmukaisesti ilman kiirettä. Aina tällainen toimintatapa ei ole mahdollista, esim ison rekan vastaantuleminen. Silloinkin voi jalkautua rauhassa hevosen selästä jos vain huomaa rekan tarpeeksi ajoissa ja luoda hevoselle turvaa maasta käsin, jos selästä käsin se ei onnistu.
Ethän vie lastasikaan ison ”mörön” luo kädestä raahaamalla, vaan selität lapsellesi mikä se mörkö on, annat lapsen tarkkailla ”mörköä” vähän kauempaa ja todeta että ”mörkö” ei ole paha juttu. ”Mörkö” voi olla vaikka Joulupukki, mutta lapsellesi täysin outo ja pelottava partasuu. Mitä jos sinulla on hämähäkkipelko ja joku pakottaa sinut hämähäkin lähelle ja olet paniikissa, opitko tilanteesta muuta kun saamalla pahemman paniikkikohtauksen seuraavalla kerralla? Itselläni on vieläkin hämähäkkipelko, mutta murto-osa siitä mitä se oli silloin kun muutettiin maalle. Nykyään jo juttelen niille ja pidän siitä että ne pitää ei-toivotut öttiäiset pois talosta.
Hevoselle huolestuttava kohde voi olla kuolemaa vastaava vaara, usein onkin. Kun esittelet tämän vaaran hevosellesi ajan kanssa rennossa mielentilassa ja hevosen pelkokynnyksen alapuolella, hevonen oppii, ettei se nyt niin vaarallinen ollutkaan eikä sitä tarvitse jännittää. Tämä on yhdessä tekemistä.
Aina löytyy vaihtoehto
Jos pakotat hevosesi huolestuttavan asian ohi jännittyneenä ja pelokkaana, luomalla siihen painetta narulla, raipalla, pohkeilla, se on pakottamista etkä opeta hevosellesi muuta, kun pelkäämään enemmän, huolestuttavan asian kohdalla tulee aina pakotetta ja kipua ja ahdistusta ja enemmän painetta. Et tarjoa hevoselle muuta vaihtoehtoa kun pelätä ja jännittyä ja tulevaisuudessa reaktiot outojen asioiden kohdalla voi kasvaa hyvinkin suuriksi ja vaarallisiksi, koska hevonen oppii muun muassa sen, että kanssasi ei ole turvallista liikkua ja pakoeläimenä sen täytyy purkaa pakoreaktio johonkin.
Hevonen voi tottua huolta aiheuttaviin asioihin jos se pakotetaan sen ohi monta kertaa, mutta se ei koskaan tule olemaan rento ohituksen aikana. Rento mielentila on asia, mikä ihmisen täytyy opetella erottamaan esimerkiksi opitusta avuttomuudesta, joka voi syntyä, kun hevonen pakotetaan asioihin pelkokynnyksen yläpuolella. Tästä lisää tietoa mm Tuire Kaimion Hevosen-kanssa kirjassa missä myös neuvotaan, miten siedätät hevosta turvallisesti ja rennossa mielentilassa erilaisiin asioihin. Maastossa voi kuitenkin aina tulla jotain yllättävää vastaan, ja silloin yhdessä eteneminen pakottamisen sijaan on kaikin puolin turvallisempi vaihtoehto.
Kohdellaan hevosiamme positiivisella asenteella, johdonmukaisesti, rauhallisesti ja rennossa mielentilassa. Kerrotaan selkeästi mitä halutaan ja odotetaan kärsivällisesti, unohdetaan omat kunnianhimot ja kiireet. Se on nopein tie yhteisymmärrykseen. Oma tunne siirtyy hevoseesi salamannopeasti, joten varmistu siitä, että olet itse rento ja rauhallinen aina hevosen kanssa.
Yhdessä eteenpäin mutkitellen ja nauttien.
Comments