Tämä kirjoitus on jäänyt kiireiden jalkoihin ”pöytälaatikkoon”. Viestilaatikoiden alkaessa taas joka keväiseen tapaan täyttyä kaviokuumeesta oirehtivien hevosten omistajien huolen täyttämistä viesteistä, muistin että minulla on kirjoitus valmiina juuri tätä hetkeä varten.
Tässä alkuperäinen kirjoitukseni, joka on kirjoitettu syksyllä 2018:
Tämän vuoden sää (2018) on ollut aikamoinen. Ilmastonmuutos alkaa pikkuhiljaa aiheuttaa oireita myös hevosten kavioissa. Paukkupakkasia, vihmovia räntäsateita, tukahduttavaa hellettä ja nyt syksyn tullen lämpötila on pysytellyt päivisin reippaasti plussan puolella, kun yölämpötilat taas on olleet välillä pakkasella ja välillä reilusti plussalla.
Mitä tällä on tekemistä otsikon kanssa? Paljonkin.
Kokonaisvaltaisessa kavionhoidossa ja hevosenpidossa otetaan huomioon myös vuodenaikojen vaihtelut, koska myös ne todella vaikuttaa hevosen kavioihin.
Kaviot adaptoituvat vallalla olevaan säätilaan, kaviot kielivät suoliston ongelmista, kaviot kertovat hevosen stressin sietokyvystä ja hormonaalisista vaihteluista, ihan kaikesta mitä hevosessa tapahtuu. Kuitenkin kavioihin kiinnitetään niin kovin vähän huomiota, edelleen.
Esimerkiksi:
kuivalla kelillä kavion sarveisen pinta on kuiva ja kova
märällä kelillä kavion sarveisen pinta on kostea ja sitä kautta hieman pehmeämpi
Kaviot reagoivat ilmojen vaihteluun niin sarveisen kautta (kuiva, märkä elinympäristö) kuin myös suoliston kautta. Keväisin kun ruoho alkaa kasvaa kohisten sen sisältäessä paljon ravinteita ja energiaa, herkimmät hevoset reagoivat siihen arkomalla paikoissa missä ne ei ”normaalisti” ole arkoneet.
Keväisin lämpötilaerot on suuremmat yön ja päivän välillä ja se saa aikaan suurempia muutoksia myös laidunruohon ravinteissa ja energiamäärissä. Monet hevoset reagoivat koska hevoset päästetään nykyään laitumelle koko ajan aikaisemmin ja aikaisemmin ilmojen ollessa kuitenkin vielä keväiset (lämpötilaerot suuret yön ja päivän välillä).
Kengättömillä hevosilla arkominen näkyy selkeämmin kun kengitetyillä. Tämä johtuu kengättömän hevosen paremmasta ääreisverenkierrosta. Hevonen todella tuntee maan jalkojensa alla paremmin kun kengitetty kaverinsa, joilla voi esiintyä liikkeessä vain pientä tahmeutta kuitenkin ongelmien ollessa täysin samat kun kengättömillä hevosilla. Tämänkin vuoksi hevosia on hyvä pitää kengättä, oireita ei piiloteta rautakengän alle vaan oireet näkyvät selkeästi ja niihin pystyy reagoimaan nopeammin ja näin auttamaan hevosen aikaisemmassa vaiheessa.
Syksyn 2018 ilmat on juuri tällaisia: yöt alkaa kylmenemään mutta päivät on vielä todella lämpimiä ja ruohon kasvu sen kun jatkuu, vaikka siinä ei olekaan niin paljoa enää energiaa kun keväisin. Silti se on liikaa joillekin hevosille. Oireet voi kuitenkin _huomata vasta… yllätys yllätys, vuolun jälkeen.
LISÄYS: nyt eletään kevättä 2019 ja ennätyslämpimät päivät ja viileät yöt tekee saman kun tuo syksyn sää, tosin sillä erotuksella että ruoho alkaa vasta kasvamaan ja sen voimakkus aiheuttaa todella herkästi eri asteisia tulehdustiloja hevosen elimistöön, myös kavion lamellikerroksiin. Hevoset jotka ei ole aikaisemmin reagoineet ruohoon, saavat oireita.
Viime kesän (2018) heinä on aika monessa paikassa hyvin korkeasokerista ja todella monet hevoset reagoivat siihen vaikka aikaisempina vuosina kaikki on mennyt hyvin. On pientä on-off vatsan löysyyttä, on vähän rantua kaviossa, on pikkasen arkomista silloin tällöin mutta niin pientä ettei siihen juurikaan kiinnitetä huomiota, kunnes (liian) monen viikon välein tehty vuolu koittaa ja se laukaisee arkomisen suuremmassa mittakaavassa. Tällöin tulee soitto tai sähköposti pari päivää vuolun jälkeen, että hevonen alkoi arkomaan vuolun jälkeen. Mitä on siis tapahtunut? Samalle hevoselle tai hevosille on tehty samanlainen perusvuolu vuosia samalla syklillä ja yhtäkkiä hevonen tai hevoset reagoivat siihen eri tavalla.
Hyvä perussääntö on muistaa, että terve hevonen ei reagoi rakenteen mukaiseen perusvuoluun. Taustalta löytyy aina jokin tekijä, joka tulee näkyviin kun hevonen vuollaan, jos vuoluvälit on viikkoja (4-8 tai jopa pidemmät). Näitä tapauksia on tullut vastaan vuosien aikana muutama, mutta yksikin on liikaa. Tämänkin vuoksi omistajan pitäisi omata edes auttavat vuolutaidot, ettei kavioihin tarvitse tehdä kerralla suuria muutoksia.
Syyn selvittäminen vaatii salapoliisityötä: minkälainen säätila, minkälainen heinä, onko hevosen elämässä juuri tapahtunut jotain mikä on saanut sen suoliston reagoimaan (stressi syystä tai toisesta) ja sitä kautta kehittämään lievän tulehduksen kavioihin. Onko hevonen päässyt hiljattain laitumelle ja vuodenaika on alkukesää (jolloin laidun on aivan liian vahvaa aivan liian monelle hevoselle). Onko heinäerä vaihtunut toisen tuottajan heinään, tai saman tuottajan mutta eri lohkolta, eri aikaan vuodesta kaadettu. Syyn ei tarvitse monestikaan olla suuri, riittää että juuri se hevonen reagoi siihen liian suuresti. Hevoset on äärimmäisen herkkiä eläimiä ja meidän pitäisi olla hereillä kaikesta muutoksesta mikä niiden elämässä tapahtuu, vaikka se vaikuttaisi meistä pieneltä tai vähäpätöiseltä. Aiiniinjoo… on sana mitä kuulee usein kun asioita alkaa penkomaan… asia mitä ei olla edes ajateltu onkin se syy ongelmaan.
Meidän pitäisi AINA pystyä asettumaan hevosen jouhiin ja miettiä elämä hevosen kannalta.
Toistan itseäni: terve hevonen ei reagoi rakenteen mukaiseen perusvuoluun.
Syy löytyy aina jostain muualta, usein se valitettavasti tulee ilmi vasta ajan kanssa kun omistaja ymmärtää laittaa kaikki palaset paikoilleen. Ymmärrettävää on se, että on helppoa sanoa, että arkominen johtuu vuolusta, mutta jälleen kerran, rakenteen mukainen perusvuolu ei aiheuta hevoselle arkomista. Se sama vuolu on tehty hevoselle kymmeniä kertoja aikaisemminkin ongelmitta. Rakenteen mukainen vuolu ei ole radikaali vuolu, siinä ei poisteta mitään ylimääräistä hevosen kavioista, vaan kaviot vuollaan niin, että ne voivat toimia sille hevoselle mahdollisimman hyvin.
Tämä on yksi niistä syistä, minkä takia haluamme patistaa ihmisiä omatoimisuuteen vuolun kanssa. Kun hevosen kaviot pidetään koko ajan viikottaisella raspauksella rakenteen mukaisina, ei kavio pääse kasvamaan koskaan ylimittaan ja omistaja on aina selvillä pienistäkin muutoksista kavioissa. Kun hevosen omistaja oppii katsomaan kavioita niin, että hän erottaa jos kavioissa on jotain epämääräistä, ja ymmärtää tarkastella asioita kokonaisvaltaisesti (ottaen huomioon kaiken muun hevosen elämään vaikuttavan asian), pääsemme kiinni ongelmiin jo paljon ennen kun ne heitetään meidän silmille = arkominen. Tässä vaiheessa ongelma on kytenyt jo pitkään. Yksikään ammattimainen kavionhoitaja ei pysty käymään viikottain raspaamassa hevosesi kavioita, tai jos vaikka pystyykin, niin en usko että monikaan haluaa siitä maksaa.
Kovin moni ei vieläkään ymmärrä miltä terve kavio näyttää. On ikävän yleistä että hevosten kavioissa poikittaisrantujen määrä vain lisääntyy ja lisääntyy ja niihin ei kiinnitetä mitään huomiota. On ikävää että kaviot on liian pitkät, ne lohkeilee, vääntyy kellomaisiksi, kannat karkaa alle ja säteet surkastuu ja näihin muutoksiin ei kiinnitetä huomiota. Onnellisena noustaan hevosen selkään kerta toisensa jälkeen ja hevosystävän ei ole mukava liikkua saati itsekseen, saatikka lisäpaino selässä.
Voi kunpa ihmiset sivistäisivät itseään edes sen verran, että oppisivat katsomaan koska kaviot on terveet ja tasapainossa ja koska ei.
Tässä pari tunnusmerkkiä kuvineen terveistä kavioista, jotka kuuluvat meidän Erkki-ponille.
Kuva 1: Antura
Antura ja seinämä mukailevat toisiaan = kavion pyörähdyskohta on hevoselle opitimissa paikassa ja seinämä on kiinteästi kiinni lamelleissa. Säde on hyvän mallinen ja edesauttaa vahvan sädepatjan kehittymistä joka on perusedellytys vahvalle ja toimivalle kaviolle.
Kuva 2: Kavion takaosa
Kavion painoa kantavat alueet toteutuvat = sarveisseinämä ja antura sen vieressä kantavat painoa ja säde saa sille kuuluvaa stimulaatiota. Vahva säde ja sitä kautta vahva sädepatja ovat perusedellytyksiä vahvalle kaviolle. Kovin usein tuijotetaan vain kaviota sarveisen kautta, kun kavion takaosa on yhtä tärkeä, ellei tärkeämpikin kavion terveyden kannalta.
Kuva 3: Sarveisseinämä
Sarveisseinämä on ehjä ja tasainen, kasvu on säännöllistä ylhäältä alas. Täynnä poikkirantuja oleva kavio kielii suolistun epätasapainosta. Mitä enemmän rantuja kaviossa on, sen pidempään ongelmat on jatkuneet ja nämä ongelmat tulee ottaa vakavasti.
Toivottavasti kirjoitus sai aikaan sen, että yhä useampi tutkii hevosensa kavioita kriittisemmällä silmällä ja miettii, onko hevosen kaviot oikeasti terveet ja jos hevonen arkoo, miksi se arkoo? Jos hevonen ontuu, miksi se ontuu? Aika harvoin se on kavio itse ja tämä on aihe mistä voisin kirjoittaa pidempäänkin.
Lisää luettavaa aiheesta Holistic Hoof Care for Horse Owners sivuilla sekä Flex Hoof Bootsin blogissa.
Comments