Tunne

Hevonen vaistoaa tunnetilan hetkessä

Kun näet lapsesi tai puolisosi tai muun läheisen ihmisen kävelevän sinua vastaan, näet silmänräpäyksessä mikä tunne hänellä on. Toisen ei tarvitse edes sanoa mitään, kun jo kysyt mikä on, jos kaikki ei ole hyvin.

Hevoset aistivat meidän tunnetilat myös silmänräpäyksessä. Vaikka kuinka yrittäisimme peittää vallalla olevaa tunnetilaa, et voi hämätä hevosta. Kuinka moni meistä vaistoaa oman hevosensa sen hetkisen tunnetilan?

Tunnetilan oppimisesta

Kun aikoinaan perheeseemme muutti ensimmäinen hevonen, olin aivan keltanokka hevosten kanssa, henkisellä tasolla. Olin siihen mennessä jo ratsastanut yli 20 vuotta enemmän tai vähemmän. Ratsastaminen ei ole kuitenkaan sama asia kun hevosen kanssa eläminen, hevosen kanssa keskusteleminen ja oleminen. Ratsastaminen ei saa olla hevosen kanssa se pää-asia, elämä eläinten kanssa ei saa olla suorittamista.

Hevoset on meille ennenkaikkea perheenjäseniä. Perheenjäsenkin voi kuitenkin jäädä etäiseksi jos et oikeasti vietä hänen kanssaan aikaa. Mitä enemmän aikaa vietätte yhdessä, mitä enemmän keskustelette asioista, mitä syvällisemmin keskustelette asioista, sen läheisempiä teistä tulee.

Hevosen kanssa suhteen rakentaminen toimii samalla tavalla. Meidän perheessä on ollut eri ikäisiä hevosia, eri koulutustaustaisia ja tasoisia hevosia. Kun hevonen on nähnyt paljon maailmaa, sen kanssa on toimittu ja se on koulutettu johdonmukaisesti, se osaa toimia ihmisen kanssa luontaisesti monissa eri tilanteissa. Kuitenkin, kun perheeseen muuttaa hevonen eikä perheessä kukaan koskaan keskustele hevosen kanssa syventäviä keskusteluja, suorittaa vain päivästä toiseen, suhde jää pinnalliseksi. Päivittäiset rutiinit hoituu, mutta jos eteen tulee tilanne jossa hevonen on tottunut kysymään ihmiseltä miten pitäisi toimia, eikä ihminen huomaa kysymystä, hevosen on pakko toimia itsenäisesti. Ihmisen ja hevosen välisten syvällisten keskustelujen kautta hevonen alkaa luottamaan ihmiseen kaikissa tilanteissa. Hevonen kysyy ihmiseltä ensin, miten sen tulee toimia. Ihminen myös huomaa sen kysymyksen. Tämä sama pätee kaikkiin suhteisiin kaikkien eläinten kanssa. Ihmisen vastuulle jää opetella hevosenkin lajityypillinen käyttäytyminen, ilmeet ja eleet, kehonkieli.

Pelko

Olen itse onnellinen että olen saanut elää myös nuorten hevosten kanssa. Ne on opettaneet minulle valtavasti. Olenkin monesti sanonut, että jos meidän kaikki hevoset olisivat olleet yhtä ”varmoja” kun meidän edesmennyt jyllantilainen, jonka kanssa sain mahdollisuuden tehdä paljon asioita, missä vain, milloin vain, en olisi koskaan oppinut pintaa syvemmältä hevosista. Olisin ollut onnellisen ymmärtämätön hevosen eleistä, ilmeistä ja kehonkielestä ja silti varmasti nauttinut hevosen kanssa elämisestä. Mutta jos jotain olisi mennyt pieleen, tilalle olisi tullut pelko tai varovaisuus tai jopa jonkin asian välttely.

Me kaikki tunnemme pelkoa. Kun ihmiselle tapahtuu jotain traumaattista, hänelle jää siitä muistijälki. Kun ihminen joutuu samantapaiseen tilanteeseen uudestaan, muistijälki aktivoituu ja pelko nousee pintaan. Joskus pelko voi olla niin voimakas, että vaikka mitään syytä siinä tilanteessa pelolle ei olisi, ihminen lamaantuu. Mitä enemmän vietetään aikaa hevosten kanssa, sen laimeampaa pelosta tulee. Mitä enemmän positiivisia muistijälkiä saa hevosten kanssa olemisesta, sen enemmän pelko laimenee. Toistoja, toistoja, toistoja.

Työkalut

Olen lukenut tekstejä, katsonut videoita, lukenut mielipiteitä erilaisista hevosen koulutustavoista. On yllättävää, miten monia tapoja kritisoidaan syillä mitkä ei pidä ollenkaan paikkansa.

Tärkein asia hevosen koulutuksessa, tekee sen millä tavalla tahansa, on johdonmukaisuus ja se, että sinulla on selkeä kuva ja tavoite siitä, mitä haluat hevosesi oppivan ja tekevän. Iso kuva jonka pilkot pienempiin kuviin. Mistä aloitan, että etenen johdonmukaisesti eteenpäin ja pystyn kouluttamaan hevoseni sellaiseksi jonka kanssa voin turvallisesti kulkea missä vain?

Turvallisuus. Se on todellakin ehdottomasti numero 1. Ennen kun hevosesi on oikeasti turvallinen, sen täytyy tuntea olevansa turvassa sinun kanssasi, eli luottaa sinuun. Pelkäävä ihminen EI luo turvaa hevoselle, eikä kenellekään muullekaan.

Nykyään on vallalla pehmeys ja positiivisuus. Ikävä lieveilmiö ainaisella positiivisuudella on se, että ihmiset on olevinaan pehmeitä, ja kuitenkin käyttäytyvät epäjohdonmukaisesti. Koska totuushan on se, että hevosen kanssa ei voi olla vain pehmeä ja positiivinen… hevonen on eläimenä sellainen, että se ottaa oman tilansa jos et pidä huolta siitä että se ei saa sitä tehdä. Sitten on ongelmat valmiina, huudetaan ja ”heilutaan sen narun kanssa”. Tästä on varmaan tullut sanonta narunpyörittäjä, kun ei osata enää olla johdonmukaisia. Mitä selkeämmät säännöt, sen helpompaa elämä on kaikille.

Sekä ihmiset että eläimet tarvitsevat rajoja ja rakkautta. Yksinkertaista. Vapaan kasvatuksen lapset ei välttämättä ole kokenut rajojen tuomaa rakkautta ja turvaa. Sama koskee eläimiin. Jos ainoa palkinto tulee siitä, kun teet oikein, et koskaan opi mikä on väärin ja mitä ei saa tehdä. Eli opetetaan hevosillekin rajat ja rakkaus. On ihan ok näyttää hevoselle mitä ei saa tehdä, mutta se ei tarkoita että hevosta lyödään tai pahoinpidellään. Kukaan ei pysty toimimaan 500 kg eläimen kanssa pelkästään pehmeästi ja positiivisesti. Aina tarvitaan myös painetta. Mutta kaiken voi tehdä omalla positiivisella asenteella sekä ystävällisellä ja rauhallisella mielellä. Se on tärkeää ymmärtää. Luotsataan hevosta kun luotsattaisiin parasta ystävää uuden asian äärellä. Olemme siis luotseja! Emme johtajia.

Maastakäsin työskentely

Maastakäsin työskentelyä ei voi koskaan tehdä liikaa. Pyydetään hevosta väistämään etu- ja takapäällä, eteen ja taakse, nostamaan jalat ja pitämään ne ylhäällä, pitämällä huoli siitä että hevonen ei tule sinun tilaan pyytämättä ja paljon muuta. Ollaan kohteliaita hevoselle, hevonen on kohtelias meille. Kaikessa täytyy toimia johdonmukaisesti. Jos annat hevoselle herkkuja, ole johdonmukainen myös niiden kanssa ja opeta hevosesi olemaan kohtelias myös namin kanssa. Meillä käytetään positiivista ja negatiivista vahvistamista. Palkintona positiivisessa vahvistamisessa on namit, rapsutukset ja oma energia.

Hevoset ovat erilaisia ja omaavat erilaisia persoonallisuuksia. Ihan sama kun ihmiset. Yksi oppii yhdellä tavalla ja toinen toisella. En halua joutua maastossa tilanteeseen, jossa hevonen menee ”tiloihin” ja sen jälkeen minä menen samoihin ”tiloihin” ja sitten tulee ”ruumiita”. Haluan ennen kaikkea turvaa ja turvallisuutta. Kun olen hevoseni kanssa, ei ole sallittua että hevoseni riekkuu pakoreaktiossa ympäriinsä, vaan silloin kuunnellaan ja ollaan rauhassa, molemmin puolin. Niinkun sanottu, säikähtää saa, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, on tärkeää. Pitää osata rauhoittua.

Ihminen on taitava keksimään hevoselle lisävarusteita, joilla saa suuta kiinni, päätä alas jne, mutta todella harvassa on ne ihmiset, jotka oikeasti kulkevat hevostensa kanssa rentona, TURVASSA, luottavaisina ja hyvin vähin varustein ja oikeastaan ihan missä vain. Puhutaan jopa hevosroduista joiden kanssa ei voi mennä maneesia pidemmälle. Sitten on aina joukossa niitä harvoja ihmisiä, joilla on hevosia, kaiken rotuisia, jotka yhdessä puuhastelevat vaikka mitä ja vaikka missä. Kysehän on vain siitä, kuinka paljon olemme valmiita viettämään hevostemme kanssa aikaa ja tekemään asioita johdonmukaisesti, luomaan turvaa ja luottamusta.

Varusteet

Meillä käytetään hevosilla naruriimuja, side pull-suitsia tai kapsonia. Maastakäsin työskentelyssä käytän niin kutsuttua porkkanakeppiä (jäykkä raippa), jonka toisessa päässä on pitkä naru tai pidempää piiskaa pitkällä narulla.

Hevonen saa tulla selän taakse piiloon jos hän kokee sen tarpeelliseksi. Nuori hevosemme tekee sitä koko ajan vähemmän ja vähemmän. Mutta jotenkin herttaista on se, että jos vastaan tulee asia mistä hän ei ole ihan varma, hän hakeutuu selkäni taakse piiloon. Ehkä yksi parhaista asioista jotka taas muistuttaa minua siitä, että olen oikeasti hevoselle sen turva. Porkkanakeppi sen takia, että pystyn ohjaamaan sillä hevosta myös kauempaa ja antamaan esimerkiksi väistökäskyjä, tai neuvomaan nostamaan jalkaa tietyssä kohdassa tms. Keppi on käden jatke. Sillä ei koskaan lyödä, vaan sillä annetaan hevoselle merkkejä sinne mihin oma käsi ei ylety.

En varmastikaan koskaan tule laittamaan hevoselleni kuolainta suuhun saatika rautakenkää kavioihin. Tämä on asia mistä olen täysin varma ja tämä on täysin oma mielipiteeni.

Satula on oltava. Se jakaa ratsastajan painon ja hevosella on tukevampi olo kantaa ratsastajaa. Toki ratsastamme myös ilman satulaa, koska meille kaikista parhaita lenkkejä hevosten kanssa on - riimu päähän ja maastoon, mennään välillä jalkaisin ja välillä selkään -tyylillä. Mutta silloin selässä vietetään vain pieniä hetkiä.

Täytyy sanoa, että nuoren hevosemme ja minun suhde on täysin uusissa ulottuvuuksissa. En olisi koskaan uskonut että voin saavuttaa tällaisen suhteen hevosen kanssa. Ja avainsanat on TURVA ja RAUHA. Ennen melkein juoksin metsään hevosen kanssa piiloon kuorma-autoja, traktoreita, puimureita, toisia hevosia jne. Nykyään en malta odottaa että tapaisimme lenkillä mahdollisimman paljon kaikkea outoa. Tai että tuulisi kovaa tai sataisi vaakatasossa. Ne hetket opettaa niin paljon meidän keskinäisestä suhteesta ja luo luottamusta meidän kahden välille. Hevonen saa säikähtää, nostaa päätään ja katsoa, sävähtää ja ottaa askeleita, mutta hevosen tulee myös kuunnella tarpeen vaatiessa ihmistä ja loppupelissä rauhoittua tilanteessa kun tilanteessa. Hevosen täytyy osata rentoutua ihmisen kanssa ja ihmisen pyynnöstä. Vasta silloin hevosen kanssa liikkuminen on turvallista.

Varusteet ei tuo turvaa. Vain henkinen yhteys ja luottamus tuovat turvaa. Enkä puhu mistään uskonnollisesta henkisestä yhteydestä, vaan siitä, että meidän täytyy toimia mielen ja kehon avulla kun se on ainoa kieli mitä meillä on. Pelkkä hengitys on todella voimakas työkalu! Kuinka moni harjoittelee näitä asioita hevostensa kanssa?

Jos hevonen on sinulle vain tapa päästä ratsastamaan, kannattaa oikeasti miettiä, onko se reilua hevoselle. Hevosen tulee saada nauttia elämästä ihan yhtä paljon kun ihmisenkin. Hevosen mielipidettä tulee kysyä ihan yhtä paljon kun ihmisenkin. Tehdään asioita hevosen hyväksi ja hevosen kanssa. Se on paras turva ihmiselle ja hevoselle.